Isosaaren vankileiri

Isosaaren vankileiri oli Suomen sisällissodan jälkeen vuonna 1918 Helsingin Isosaaressa toiminut vankileiri. Sodan voittaneet valkoiset sijoittivat leirille lähinnä "vaarallisiksi" luokittelemiaan punaisia sekä venäläisiä sotilaita.

Vankileirin toiminta

Isosaaren vankileiri aloitti toimintansa 15. toukokuuta 1918. Se kuului Santahaminan vankileirin tavoin Suomenlinnan vankileirin alaisuuteen. Leirille sijoitettiin venäläisiä sotilaita sekä valkoisten "poliittisesti erittäin vaarallisina" pitämät punaiset, jollaisia olivat esimerkiksi Suomen kansanvaltuuskunnan hallinnossa toimineet tai muutoin julkisuudessa olleet.

Isosaarella olivat vangittuina muun muassa sosialidemokraattien kansanedustajat Kaarle Mänty, Antti Mäkelin ja Sulo Wuolijoki. Leirille siirrettiin myös Suomenlinnasta ne kuolemantuomitut, jotka olivat anoneet valtiorikosylioikeudelta armahdusta. Heidän joukossaan oli muun muassa Satakunnan rintaman komentajana toiminut lehtimies Hannes Uksila. Vankileiri suljettiin 15. syyskuuta 1918.

Kuolleiden määrä ja hautapaikat

Sota-arkiston tietojen mukaan Isosaaren vankileirillä kuoli teloituksiin, nälkään ja kulkutauteihin 267 sisällissodan punakaartilaista sekä lisäksi 69 venäläistä sotilasta. Joidenkin tietojen mukaan kuolleita olisi ollut yhteensä noin 360.

Lähes kaikki Isosaaren vankileirillä kuolleet haudattiin Santahaminassa sijaitsevaan joukkohautaan, koska kallioiselle Isosaarelle oli vaikea kaivaa. Suomen sotasurmat -tietokannan mukaan Isosaarelle haudattiin vain kahdeksan vainajaa. Heidän muistokseen saarelle pystytettiin muistomerkki vuonna 1955. Se sijaitsee todennäköisesti juuri Isosaaren joukkohaudan paikalla.

Lähteet