Haukilahti

Haukilahti (ruots. Gäddvik) on Espoon kaupunginosa, joka kuuluu Suur-Tapiolan suurpiiriin. Kaupunginosa sijaitsee Suomenlahden rannalla, ja sen maa-alue on vanhaa maankohoamisaluetta, joka on kohonnut merestä viimeisimmän jääkauden jälkeisinä vuosituhansina. Kaupunginosaa reunustavat 20–30 metrin korkuiset mäet, jotka nousivat ensimmäisenä merenpinnan yläpuolelle. Haukilahdessa oli vuoden 2022 lopussa 5 672 asukasta.

Haukilahden moderni historia alkaa noin 1500-luvulta, mutta alueen kehitys nykytilaansa on tapahtunut pääosin vasta toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä, jolloin kaupunginosaan rakennettiin paljon uusia omakoti-, rivi- ja kerrostaloja. Haukilahti kasvoi sotien jälkeen pienestä helsinkiläisten lomanviettopaikasta noin 6 000 asukkaan esikaupunkialueeksi, minkä seurauksena alueen pääelinkeino muuttui maanviljelystä nykyiseen palvelu- ja kaupan alan liiketoimintaan.

Maantiede, luonto ja geologia

Haukilahden pinta-ala on 3,2 neliökilometriä. Kaupunginosa rajautuu lännessä Matinkylään, idässä Westendiin ja pohjoisessa Niittykumpuun. Sen eteläpuolella avautuu Suomenlahteen kuuluva Miessaarenselkä, joka on saanut nimensä selän eteläpuolella sijaitsevasta Miessaaresta. Haukilahden ja Matinkylän rajalla virtaava Gräsanoja laskee Haukilahden satama-altaaseen.

Haukilahden kaupunginosan reunoja kiertävät jono 20–30 metrin korkuisia kallioalueita (Hauenkallio, Telamäki, Rajakallio, Pitkänkallio). Näiden alueiden väliin jää matalia painautumia (5–15 m merenpinnasta). Kaupunginosan matalimmat alueet sijaitsevat Telaniityllä ja Pattisten puistossa, joka on Haukilahden maatunut lahdelma. Kaupunginosan alueen maaperää hallitsevat nykyisin matalien alueiden savimaa ja korkeiden paikkojen kalliot, joiden päällä on paikoittain ohut karikekerros.

Haukilahden maanmuodot ovat kokonaisuudessaan muotoutuneet viimeisimmän jääkauden jälkeen alueen kohotessa merestä maankohoamisen seurauksena. Alue muodostui tuhansien vuosien aikana alkuun Litorinameren ulkosaareksi, josta tuli myöhemmin kookas sisäsaari maankohoamisen jatkuessa. Haukilahden alue oli edelleen saari ajanlaskun alun aikoihin noin 2 000 vuotta sitten, kun merenpinta oli 7–8 metriä nykyistä korkeammalla.

Kaupunginosan kasvillisuutta hallitsivat 3 000–4 000 vuotta sitten jalot lehtipuut, jotka hävisivät ilmaston kylmentyessä. Metsien rehevyys niukkeni, jolloin valoisat mäntyjen ja koivujen hallitsemat sekametsät valtasivat Haukilahden alueella sijainneet saaret. Joitakin vuosisatoja ennen ajanlaskun alkua alueen ilmasto alkoi jälleen muuttua merelliseksi ja sinne levisivät tiheät kuusikot. Pitkänkallionmäen luoteispuolella sijainnut merenlahti alkoi samoihin aikoihin soistua.

Haukilahden kerrostaloalueet sijoittuvat sataman länsipuolelle Mellstenin rantatielle, Pitkänkallionmäen ja Hauenkallionmäen korkeimmille kohdille sekä Westendin rajalle ja Haukilahdenkadun varteen. Rivitaloalueita on muun muassa entisen Toppelundin palstan pohjoisosassa, Telämäen ja Pattistenpuiston alueilla sekä Pitkänkallionmäen ympärillä. Alueen liikerakennukset ovat Haukilahdenkadun varrella.

Historia

Alueen ensimmäiset asukkaat

Varhaisimmat ihmisen jättämät merkit Haukilahdessa ovat pronssikautiset röykkiöhaudat Hauenkalliolla vesitornin lähellä. Haukilahti oli tuolloin vielä kallioinen ja osin soistunut saari. Gäddvikin kylä mainitaan ensi kertaa vuoden 1544 maakirjassa, jossa se oli merkitty kuulumaan Espoon keskiaikaiseen nimismiespitäjään, Finnovikeniin. Gäddvik puuttuu kirjoista vuodesta 1560 aina vuoteen 1756, jolloin alueelle muutti virolaisia torppareita. Haukilahden alueelle oli merkitty 1774 tehtyyn Gräsan kartanon maita esittävään karttaan kuusi torppaa.

Venäjän vallan aika ja toista maailmansotaa edeltäneet vuosikymmenet

Varakkaat helsinkiläiset alkoivat 1800-luvun lopulla perustaa Haukilahteen huviloitaan. Gräsan kartanon maista lohkottiin vuoteen 1917 mennessä 28 erillistä palstaa. Vuonna 1924 valmistunut palstajako näkyy edelleen kaupunginosan tonttirakenteessa.

Haukilahteen sijoittui myös Venäjän keisarikunnan rakentaman Krepost Sveaborgin maarintaman tukikohta XXXIV (34), jonka linnoitustyöt alkoivat ensimmäisen maailmansodan ollessa jo käynnissä keväällä 1916. Linnoitteita ei koskaan käytetty taisteluissa, ja asemat jäivät osin keskeneräisiksi venäläisten poistuessa Suomesta itsenäistymisen jälkeen 1918.

Haukilahden kehitys pysyi pitkään muuta Espoota hitaampana, sillä sinne ei ollut nopeita maaliikenneyhteyksiä Helsingistä tai muualta Espoosta. Kulku Haukilahteen tapahtui vielä 1930-luvulla laivalla, mutta tilanne muuttui, kun valtio päätti 1932 rakentaa Jorvaksentien (nykyinen Länsiväylä) torjuakseen työttömyyttä Helsingin länsipuoleisilla alueilla. Uusi tie lyhensi matka-aikaa Helsinkiin merkittävästi ja johti alueen palstoittamisen kiihtymiseen.

Toinen maailmansota

Haukilahden Pitkänkallionmäelle sijoitettiin talvisodassa Helsingin ilmatorjunnan 51. Valonheitinpatterin seitsemäs jaos, jonka tehtävänä oli valaista Helsinkiin pimeän turvin pyrkiviä pommikoneita. Jaos aloitti toimintansa 13. lokakuuta 1939, kun se oli vastaanottanut kalustonsa. Jaoksen lottakanttiini lopetettiin Moskovan rauhan solmimisen jälkeen maaliskuun 1940 lopulla ja sen miehistö kotiutettiin 5. huhtikuuta. Haukilahden valonheitinpatteri palasi toimintaan jatkosodan alussa 12. heinäkuuta 1941 yleisen liikekannallepanon jälkeen. Pitkänkallionmäen patteri osallistui myös Helsingin suurpommitusten torjuntaan. Haukilahden patterista vastasivat naislotat heinäkuun 1944 lopusta aina 15. lokakuuta 1944 saakka, jolloin patteri lopetti lopullisesti toimintansa.

Sotien jälkeiset vuodet

Omakotitalojen rakentaminen lisääntyi voimakkaasti toisen maailmansodan jälkeen, kun evakkoja alettiin asuttaa muualle Suomeen. Haukilahdesta lohkottiin tontteja muun muassa nykyisen Salakkatien alueelta, jonne asutettiin rintamamiehiä.

Haukilahden rakennuskanta kasvoi selvästi 1950-luvulle tultaessa alueen parantuneiden liikenneyhteyksien ansiosta. Vuoden 1957 peruskartassa on nähtävissä Haukilahden pohjoisosaan syntyneet uudet pientaloalueet. Kaupunginosan tiestö oli vielä melko alkeellista, eteläosan rakentaminen hyvin vähäistä ja maankäyttö yleisesti ottaen suhteellisen tehotonta. Kerros- tai rivitaloja ei ollut vielä rakennettu. Haukilahden rantojen asutus oli pääasiassa huvilamuotoista ja kausiluontoista. Uudenmaan lääninhallitus määräsi 4. toukokuuta 1950 Haukilahteen rakennuskiellon kaavan laatimista varten. Kiellon aikana tehtiin jonkin verran rakentamista poikkeusluvilla.

1960-luvulla asutus alkoi Jorvaksentien laidalla lisääntyä hiljalleen. Rannan lähellä oli vielä 1960-luvun alussa maatila, kalastustila ja huvila-asuntoja ja Jorvaksentie oli ainoa tieyhteys Haukilahdesta Westendiin. Kaupunginosan rakentaminen tapahtui 1960-luvun alkuvuosina yhden rivitalon vuositahdilla. Haukilahden rakentaminen voimistui entisestään, kun Espoosta tuli kauppala 1963. Kunnallinen kaavoitusmonopoli syntyi Espoossa 1966, kun oikeudet kaavoitukseen siirtyivät lääninhallitukselta kunnalle. Tämän seurauksena kaikille asuinalueilla alettiin laatia yleiskaavaa, ja Haukilahden kaavan luonnos valmistui tammikuussa 1964. Kaavoituksen aikanakin rakennustoiminta jatkui poikkeusluvin. Kaavaluonnoksessa suurin osa teistä oli jo merkitty nykyisille paikoilleen.

Nopeimman rakentamisen vaihe oli vuosina 1963–1967. Haukilahden asuntokanta kasvoi 1960-luvulla noin 30-kertaiseksi, ja alueelle nousi yli 1 300 uutta asuntoa. Uudet rakennukset olivat pääasiassa rivi- ja kerrostaloja. Kaupunginosan maamerkiksi muodostunut vesitorni otettiin käyttöön syyskuussa 1968. Haukilahden rakennuksia suunnittelemassa olivat muun muassa arkkitehdit Matti Aaltonen, Jaakko Laapotti ja Toivo Korhonen.

1970-luvulta nykypäivään

Haukilahden keskeisimmät alueet olivat jo 1970-luvun vaihteessa rakennettu. Alueen ensimmäinen kaava saatiin voimaan vasta 6. toukokuuta 1974 sisäministeriön vahvistettua sen. Kaava lähinnä vahvisti jo valmistuneen rakentamisen tilan. Sama 1974 vahvistettu kaava oli edelleen 2000-luvulla suurimmin osin voimassa Haukilahden alueella; muutokset ovat olleet lähinnä niin sanottuja yhden tai kahden tontin kokoisia ”postimerkkikaavoja”. Rakennustahti hidastui, ja 1970-luvulla tuli enää 674 ja 1980-luvulla 411 uutta asuntoa. Entisen Toppelundin palstan pohjoisosaan valmistuivat 1980-luvulla Toppelundin koulu, monitoimitalo Simpukka, Haukilahden kirjasto ja -päiväkoti.

1990-luvun lama ja kaavoitetun rakennusmaan loppuminen vähensivät uusien asuntojen rakentamista, ja vuosikymmenen aikana uusia asuntoja nousikin puolet vähemmän 1980-lukuun nähden. Haukilahteen valmistuivat 1990-luvulla muun muassa uusi kauppakeskus Länsiviitta ja rannan läheisyydessä sijaitseva Toppelundin päiväkoti. Haukilahden nykyinen satama vihittiin pitkien rakennustöiden jälkeen käyttöön elokuussa 1997. 2000-luvulla uusia rakennuksia tuli enää alle 100, mikä johtuu pitkälti kaavoitetun maan loppumisesta alueella.

Kaupunginosan rakennuskanta ei näyttänyt 2010-luvun alussa enää merkittävästi kasvavan, sillä alueelle oli tarkoitus rakentaa vain 32 uutta asuinrakennusta seuraavan vuosikymmenen aikana. Espoon kaupunki kaavoitti toukokuussa 2016 uuden asuinalueen Toppelundinpuiston Mellstenintien puoleiseen laitaan. Alueen kaavamuutos toteutui tosin alkuperäistä suunnitelmaa suppeampana, esimerkiksi kaavoitetun rakennusoikeuden jäädessä noin puoleen alun perin suunnitellusta.

Palveluja ja toimintaa

Haukilahden alueella oli 2013 noin 1 037 työpaikkaa. Eniten työllistivät terveys- ja sosiaalipalvelut (144 työpaikkaa), tukku- ja vähittäiskauppa (175 työpaikkaa) sekä ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta (116 työpaikkaa).

Päiväkodit, koulut, nuoriso- ja senioripalvelut

Haukilahdessa on kaksi kunnan ylläpitämää suomenkielistä päiväkotia (Haukilahden ja Toppelundin päiväkodit), yksityinen suomenkielinen Päiväkoti Murut ja vuonna 1990 perustettu yksityinen ruotsinkielinen päiväkoti, jolla on ollut ostopalvelusopimus Espoon kaupungin kanssa. Haukilahden päiväkodin sisäilmaongelmista kärsinyt alkuperäinen rakennus purettiin syksyllä 2017, ja sen tilalle rakennettiin uusi kaksikerroksinen päiväkoti. Uudet tilat nostivat Haukilahden päiväkodin päivähoitopaikkojen määrän 147:ään. Kaupunginosassa aloitti 1995 ranskankielinen kielikylpypäiväkoti, joka kuitenkin lopetti toimintansa myöhemmin ja siirtyi Helsingin Kruununhakaan.

Haukilahdessa on sijainnut kaksi peruskoulua, vuonna 1985 toimintansa aloittanut Toppelundin koulu ja Haukilahden koulu. Haukilahden koulun kanssa samassa rakennuksessa toimi aiemmin Haukilahden lukio, joka siirtyi syyslukukaudesta 2016 alkaen Aalto-yliopiston kampukselle Otaniemeen vaihtamatta kuitenkaan nimeään. Myös Haukilahden koulu siirtyi pois rakennuksesta elokuussa 2017, kun koulurakennuksessa käynnistyi sisäilmaremontti. Haukilahden koulu ja lukio jatkavat 1951 perustetun yksityisen edeltäjänsä, Etelä-Espoon yhteiskoulun toimintaa, joka oli perustamisensa aikaan Espoon toinen oppikoulu.

Haukilahden keskustassa kauppakeskus Länsiviitan lähellä sijaitsee Espoon kaupungin ylläpitämä Haukitalo, joka toimii alueen ikäihmisten kohtaamispaikkana. Rakennuksessa järjestettävään senioreille suunnattuun toimintaan kuuluvat erilaiset liikunta- ja hyvinvointiryhmät. Haukitalossa toimii myös kunnallinen hammashoitola, ja rakennusta on käytetty Espoon työväenopiston opetuspaikkana. Rakennuksessa toimii myös lounasravintola Haukitalo.

Koulun ja päiväkodin välissä sijaitsee myös punatiilirakenteinen pääasiassa nuorisotilana toimiva Haukilahden monitoimitalo. Kaupunginosassa on oma kirjasto, jonka toiminnan jatkamisesta on kamppailtu kaupungin kanssa. Kirjasto on toiminut samoissa tiloissa Toppelundin koulun kanssa, mutta muutti samaan uuteen rakennukseen päiväkodin kanssa vuodenvaihteessa 2018–2019. Pitkänkallionmäen läheisyydessä sijaitsee yksityisen Esperi Caren ylläpitämä hoivakoti Opri ja Oleksi, jossa on 16 asukaspaikkaa.

Kaupalliset palvelut

Haukilahdessa toimii 1990-luvulla avattu kauppakeskus Länsiviitta ja 1968 avattu Sorsakivi. Länsiviitassa sijaitsevissa entisten Alepan ja Sparin tiloissa toimii S-market Haukilahti. Länsiviitan pohjoispuolella sijaitsee Haukilahden vanha kauppakeskus, jonka tiloissa on toiminut Kotipizza ja georgialaista ruokaa tarjoileva ravintola Rioni. Sorsakiven tiloissa on K-Market ja SOL-pesula.

Haukilahden näkyvimmän maamerkin, vesitornin huipulla 76 metrin korkeudessa sijaitsee 150-paikkainen näköalaravintola Haikaranpesä. Satamassa toimivat Haukilahden ranta- ja Haukilahden paviljonki -ravintolat, jonka tiloissa toimii myös venekerho Espoon Merenkävijöiden (EMK) toimisto. Mellstenin rannassa osan vuodesta auki oleva kahvila Café Mellsten, jossa on 60 asiakaspaikkaa sisällä ja 320 terassilla. Kauppakeskus Länsiviitassa toimivat ravintolat Tokka Pizza ja E.T. Charlie. Haukilahdensolmun läheisyydessä sijaitsevassa, vuonna 1978 valmistuneessa, toimistorakennuksessa oli joulukuussa 2018 muun muassa Norilsk Nickelin toimisto. Rakennuksessa oli myös Talvivaara Kaivososakeyhtiön toimisto ennen yhtiön konkurssia vuonna 2018. Nykyisin nimellä AHTI Business Park tunnettu rakennus on aiemmin toiminut Datasaab-Valmetin pääkonttorina.

Liikunta

Espoon kaupunki ylläpitää Haukilahden ranta-alueella kulkevaa Rantaraitiksi kutsuttua hiekkatietä ja Hauenkalliolla sijaitsevaa 1980-luvun alussa rakennettua 0,8 kilometrin pururataa. Haukilahden rantaviivalla on kaksi varsinaista uimarantaa, valvottu Mellstenin ranta ja valvomaton Toppelundin ranta. Kaupunginosan rannoilla on uinnin lisäksi harrastettu muun muassa avantouintia ja 1970-luvulta lähtien surffausta. Surfing ry käyttää kotirantanaan Haukilahtea. Espoon kaupunki ylläpitää talvisin avantoa ja lämmitettyjä pukeutumistiloja Mellstenin uimarannalla. Haukilahdessa on toiminut vuodesta 1980 juniorijalkapalloseura Haukilahden Pallo (HooGee, ruots. Gäddviks Boll). Kaupunginosassa on yksi yksityinen kuntosali, vanhassa ostoskeskuksessa toimiva Livia-kuntoklubi.

Haukilahdessa sijaitsee useita erilaisia pallokenttiä. Yleiskäyttöisiä pallokenttiä ovat Pattistenpuiston, Toppelundin koulun ja Haukilahden koulun kentät, sekä vanhalla maanottopaikalla sijaitseva Haukilahden kenttä ”Sandika”. Näiden pintamateriaalit ovat vaihtelevia: Pattistenpuistossa on sekä hiekka- että nurmipintaiset kentät, kun taas kokonaan hiekkapintaisia ovat Haukilahden koulun kenttä ja Sandika. Toppelundin koulun kentällä on tekonurmipinnoite, jonka jalkapalloseura HooGee asensi sponsorirahoituksella kesällä 2018. Koripallokenttiä on Toppelundin koulun kentän länsipäässä, Pattistenpuistossa ja Sandikan pohjoispäässä. Pattistenpuistossa on myös hiekkapintainen lentopallokenttä, Mellstenin rannalla on rantalentopallokenttä ja Lahnapuistosta löytyy petanque-kenttä. Toppelundin ja Haukilahden koulujen kentät sekä Sandika on jäädytetty pakkastalvina ulkoluistelukentiksi.

Haukilahden Seura

Haukilahden kaupunginosan kotiseutuyhdistys, Haukilahden Seura ry (ruots. Gäddvikssällskapet), perustettiin vuodenvaihteessa 1964–1965, kun kaupunginosan muutos pienestä huvila-alueesta asumalähiöksi oli kiivaimmillaan. Seura oli aktiivisessa toiminnassa aina 1970-luvun alulle, mutta toiminta hiljeni useamman vuoden ajaksi yhdistyksen avainhenkilöiden kuoltua. Toiminta elpyi 1980-luvun alkuun mennessä, ja seura onkin sen jälkeen järjestänyt alueella erilaista toimintaa, kuten yleisötapahtumia ja erilaisia asukasaktiviteetteja. Se on myös jakanut lähialueiden kouluihin stipendejä, julkaissut Haukilahden Viesti -lehteä ja ollut vaikuttamassa alueen kaavoitus- ja rakennushankkeisiin. Haukilahden Seura on nykyisin Espoon kaupunginosayhdistysten liiton ja Suomen kotiseutuliiton jäsen. Seuran jäsenmäärä on vaihdellut sadan ja kahdensadan välillä.

Uskonnollinen toiminta

Haukilahti kuuluu Olarin seurakuntaan, joka on osa Espoon seurakuntayhtymää. Haukilahti-Niittykummun alueella oli 4 029 Olarin seurakuntaan kuuluvaa taloutta, jotka muodostivat 27 prosentin osuuden seurakunnan jäsentalouksista.

Olarin seurakunta ylläpiti kauppakeskus Länsiviitan lähellä sijaitsevaa, 15. syyskuuta 1991 vihittyä Haukikappelia, jossa oli mahdollista järjestää kaste- ja vihkitilaisuuksia sekä rajoitetusti myös siunaustilaisuuksia. Haukikappelin kappelisalissa oli istumapaikat sadalle vieraalle. Olarin seurakunta myi kappelin ja viimeinen siellä järjestetty messu pidettiin keväällä 2016. Haukikappelin tilalle rakennettiin uusi asuinkerrostalo.

Väestö

Haukilahden 5 746 henkilön väestöstä suurin osa on työikäisiä 25–64-vuotiaita. Kaupunginosan väkiluku kasvoi tasaisesti muuta Espoota hieman hitaammin vuoteen 1984 saakka, jolloin kaupunginosassa asui 6 372 henkilöä. Kasvu taittui 1980-luvun puolivälissä, minkä jälkeen väkiluku laski alle 6 000:n. Vieraskielisten osuus Haukilahden asukkaista oli joulukuussa 2022 noin yhdeksän prosenttia, joka on alle puolet Espoon keskiarvosta (noin 22 %).

Työllisyys, palkkataso ja koulutus

Vuoden 2015 lopussa Haukilahdessa asui 2 509 työllistä henkilöä. Alueen väestön suurimpia työllistäjiä olivat tukku- ja vähittäiskauppa; kuljetus ja varastointi; majoitus- ja ravitsemistoiminta (514 henkilöä), julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus; koulutus; terveys- ja sosiaalipalvelut (543 henkilöä), sekä ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta; hallinto- ja tukipalvelutoiminta (475 henkilöä).

Ylen tulokoneen mukaan Haukilahden alueen yli 18-vuotiaasta väestöstä ylemmän korkeakoulututkinnon oli suorittanut 29 prosenttia, ammattikoulun tai lukion 25 prosenttia, alimman korkea-asteen 14 prosenttia ja alemman korkeakoulututkinnon 14 prosenttia. Tutkijoita oli neljä prosenttia väestöstä. Vuonna 2016 alueen veronalaisista tuloista laskettu väestön keskitulo oli 57 141 euroa, mikä oli yli 44 prosenttia korkeampi koko Espoon lukuun nähden. Taloussanomien vuoden 2012 tilastojen pohjalta kokoamassa vertailussa Haukilahden postinumeroalue (02170 Espoo) oli 15. vaurain alue koko Suomessa.

Äänestäminen

Kansallinen kokoomus on ollut Haukilahden suurin puolue vuosina 2007–2017 pidetyissä eduskunta-, kunnallis- ja europarlamenttivaaleissa, ja se on saanut noin puolet alueen äänistä. Toiseksi ja kolmanneksi suurimmat äänisaaliit alueelta ovat yleisimmin saaneet Ruotsalainen kansanpuolue (14–20 %) ja Vihreä liitto (9–14 %). Presidentinvaaleissa 2006 ja 2012 ensimmäisellä ja toisella kierroksella eniten ääniä sai Sauli Niinistö. Niinistö oli myös suosituin ehdokas vuoden 2018 presidentinvaalissa yli 75 prosentin kannatuksella.

Liikenne

Haukilahden alueella oli vuonna 2018 kaikkiaan 31 joukkoliikenteen pysäkkiä, joille kulkevat muun muassa seuraavat HSL:n bussilinjat:

Näiden useammalla pysäkillä pysähtyvien linjojen lisäksi kaupunginosan pohjoisosassa on Haukilahdensolmun moottoritieliittymä, jonka kahden bussipysäkin kautta kulkee joukko seutuliikenteen yölinjoja. Haukilahtea palveli aiemmin joukko Espoon sisäisen liikenteen ja kuntienvälisen seutuliikenteen busseja, mutta nämä korvattiin Länsimetron aukeamisen jälkeen tammikuussa 2018 metroa tukevalla liityntälinjastolla.

Haukilahteen sijoitettiin seitsemän kaupunkipyöräasemaa keväällä 2018, kun Helsingin ja Espoon kaupunkipyöräjärjestelmä laajeni Etelä-Espooseen. Järjestelmä on käytössä huhtikuun alusta lokakuun lopulle.

Länsiväylän ansiosta kaupunginosaan on hyvät liikenneyhteydet Helsingistä ja Kirkkonummelta. Haukilahden katuverkosto ei ole merkittävästi muuttunut vuoden 1964 kaavaluonnoksesta tiennimiä lukuun ottamatta. Liikenteen valtaväylinä ovat edelleen luonnoksesta löytyvät Haukilahdenkatu, Toppelundintie ja Hauenkalliontie (luonnoksessa Haukilahdentie, Toppelundintie ja Kokkovuorentie). Kaupunginosan sisääntuloväylä on Länsiväylän Haukilahdensolmuun yhdistyvä Haukilahdenkatu.

Haukilahdessa on venesatama, jossa on yhteensä 637 venepaikkaa (170 kaupungin hallinnassa) ja 324 autopaikkaa. Sataman alueella toimii neljä venekerhoa, Haukilahden venekerho, Espoon merenkävijät, Mellstenin venekerho ja Matinkylän venekerho. Satamasta on kesäkuun alusta syyskuun alkuun saaristoveneyhteys läheiseen Ison Vasikkasaaren ulkoilusaareen.

Lähteet

• Juutilainen, Seppo & Melkko, Markku & Miettinen, Heikki (toim.): Haukilahti – Gäddvik. Espoo: Haukilahden seura – Gäddvikssällskapet ry, 2006. ISBN 978-951-857467-8.

Viitteet

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Haukilahti Wikimedia Commonsissa

• Yle Elävä arkisto: Kaksi Haukilahtea –dokumentti