javascript is disabled, enable it otherwise the site will not work properly!

javascript est désactivé, activez-le sinon le site ne fonctionnera pas correctement !

Harlem

Harlem on kaupunginosa New Yorkissa Manhattanin pohjoisosassa. Vuonna 1658 hollantilaisena siirtokuntana perustettu Harlem muuttui 1900-luvulla pääosin afroamerikkalaisten asuttamaksi, ja se oli 1920-luvun Harlemin renessanssi -kulttuuriliikkeen keskus. Harlem oli rappiotilassa 1930-luvulta 1990-luvulle. Alueella on 1900-luvun loppupuolelta alkaen asunut paljon latinoja, ja 2000-luvulla sinne alkoi muuttaa jälleen myös valkoisia.

Rajat

Harlemilla ei ole kiinteitä rajoja. Sen rajoiksi voidaan katsoa pohjoisessa 155. katu, idässä East River ja Harlem River, etelässä 96. katu Central Park -puiston itäpuolella ja 110. katu sekä Cathedral Parkway puiston pohjois- ja länsipuolella, ja lännessä Amsterdam Avenue.

Mustan Harlemin pääkatu on 125. katu, ”the Main Stem”.

Asukkaat

Harlemin asukkaista 2000-luvun alussa on mustia noin 40 prosenttia. Harlemin itäosan ”Spanish Harlemissa” asui aikoinaan paljon puertoricolaisia, mutta 2010-luvulla latinoväestönosa asuttaa lähinnä keski-Harlemia. Harlemiin on muuttanut 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulta alkaen paljon valkoisia ei-latinoja. Vuonna 2014 Harlemin mustan väestön osuus oli laskenut alimmilleen lähes sataan vuoteen.

Historia

Harlem sai alkunsa kun Uusien-Alankomaiden kuvernööri Peter Stuyvesant perusti hollantilaisen Nieuw Haarlemin siirtokunnan pohjois-Manhattanille 1658. Siirtokunta sai nimensä hollantilaisen Haarlemin kaupungin mukaan. Harlemissa käytiin taistelu Yhdysvaltain itsenäisyyssodassa 1776. 1700-luvulla Harlemissa oli lähinnä peltoja ja laitumia. 1800-luvulla Harlemiin rakennettiin paljon muodikkaita kesäasuntoja. Asuintaloja alueelle alkoi nousta 1880-luvun rakennusbuumin aikana.

Vuoden 1893 jälkeen Harlemissa vapautui paljon asuntoja, joita alettiin vuokrata mustille. 1900-luvulla New Yorkiin alkoi muuttaa paljon afroamerikkalaisia, jotka pakenivat Etelä-Yhdysvaltojen maaseudun rajoituksia. Harlemin kasvaminen ”mustaksi suurkaupungiksi” oli tämän muuttoliikkeen tahaton seuraus. Afroamerikkalaisille alettiin vuokrata asuntoja silloin vielä enimmäkseen juutalaiselta alueelta. Kasvava etninen ja taloudellinen vihamielisyys ajoi valkoiset muuttamaan pois, vaikka Itä-Harlem jäikin suurimmaksi osaksi italialaiseksi, ja vuonna 1930 Harlemissa eli yli 200 000 afroamerikkalaista. Siellä asui myös juutalaisia, italialaisia, irlantilaisia ja suomalaisia.

Harlemissa syntyi Harlemin renessanssina tunnettu afroamerikkalainen kulttuuriliike ensimmäisen maailmansodan lopulla. Harlemin muusikot olivat jazz-ajan johtajia. Harlemin renessanssin kirjalliseen liikkeeseen kuuluivat esimerkiksi uutta realismia edustaneet runoilijat Countee Cullen, James Weldon Johnson, Alain Locke ja Claude McKay.

Harlemista oli kuitenkin tulossa New Yorkin suurin slummi. 1930-luvun lama tuhosi taloudelliset mahdollisuudet, korkeat vuokrat pakottivat jakamaan asuntoja ja kerrostaloelämän lieveilmiöt tuhosivat köyhän yhteisön. Harlem kärsi pitkään rappiosta, josta se ei noussut ennen 1990-lukua. Sosiaalista asumista, kouluja ja terveydenhoitoa ryhdyttiin kehittämään 1980-lukuun mennessä.