Johanneksenkirkko (Helsinki)

Johanneksenkirkko (ruots. Johanneskyrkan) on uusgoottilainen evankelis-luterilaisen ruotsinkielisen Johannes församlingin, aiemmin Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kirkko Helsingin Ullanlinnassa, keskusta-alueen eteläosassa Korkeavuorenkadun varrella. Kirkko rakennettiin vuosina 1888–1891 ja sen korkeimmat osat ovat 74 metriä korkeat koillispäädyn tornit. Kirkon suunnitteli tukholmalainen arkkitehti Adolf Emil Melander, jonka ehdotus voitti vuonna 1878 järjestetyn kilpailun. Kirkkoon mahtuu 2 600 ihmistä, ja se on paikkaluvultaan Suomen suurin kivikirkko. Kirkko on Suomen uusgoottilaisten kirkkojen pääesimerkki. Alttaritauluna on Eero Järnefeltin 1932 maalaama Taivaallinen näky. Sen aiheena on Jeesuksen opetuslapsia vainonneen Saulus Tarsolaisen eli apostoli Paavalin kääntyminen kristinuskoon Damaskoksen tiellä. Kelloja kirkossa on kolme. Kirkon vihki käyttöön Porvoon piispa Carl Henrik Alopaeus 13. joulukuuta 1891. Kirkon etuseinässä on Kari Juvan veistos Johannes Kastaja vuodelta 2004.

Kirkkoa ympäröi Johanneksenpuisto, jossa on nurmialueita, leikkipuisto sekä hiekkakenttä, joka jäädytetään talvisin luistinradaksi.

Historia

Johanneksenkirkon rakentamisen aikaan Punavuori oli vielä köyhää aluetta, jossa rakennuskanta koostui pienistä puutaloista. Kirkon rakentamisen taustalla oli osittain vastaveto ortodoksiselle Uspenskin katedraalille, sillä uusgoottilaisella arkkitehtuurilla haluttiin korostaa suomalaisuuden läntisiä juuria. Samalla Helsingin kasvavan väkiluvun vuoksi tarvittiin uutta kirkkoa.

Arkkitehti Melander suunnitteli itse kirkon penkit, saarnatuolin, alttarilaitteen ja kastepöydän. Koristelussa on käytetty paljon kolmiapila-aihetta, joka on tyypillinen goottilainen pyhän kolminaisuuden symboli. Kirkon sisätilat ovat hyvin koristeelliset lasimaalauksineen, kaari-ikkunoineen, virsitauluineen ja kattokruunuineen. Alun perin myös kirkon vihreänharmaissa, rapatuissa seinäpinnoissa oli niiden yläosissa ja holvikaarissa oli koristekuvioita. Myöhemmissä restauroinneissa (ensimmäisen kerran vuonna 1913) kuviot peitettiin vaalealla yhtenäisellä värillä.

Sen jälkeen kun Helsingin kaupunkiseurakunta vuonna 1906 jaettiin, Johanneksen kirkko oli sekä Helsingin eteläisen suomalaisen että eteläisen ruotsalaisen seurakunnan käytössä. Näistä ensin mainitun nimi muutettiin vuonna 1956 Johanneksen seurakunnaksi, mutta vuonna 1999 se yhdistettiin Helsingin tuomiokirkkoseurakuntaan.

Kirkko restauroitiin sen satavuotisjuhlia varten ja silloin vanhasta koristemaalauskerroksesta paljastettiin osa yleisölehterin seinään. Kirkko vaurioitui Helsingin suurpommituksissa helmikuussa 1944; muun muassa useita ikkunoita särkyi.

Kirkon urut

Urut rakensi alun perin saksalainen urkutehdas E. F. Walcker vuonna 1891, ja niitä on uudistettu vuosina 1921, 1937, 1956 ja 1974. Niissä on 66 äänikertaa, jotka jakautuvat kolmelle sormiolle ja jalkiolle. Vuonna 2005 saksalainen urkurakentamo Orgelwerkstatt Christian Scheffler entisti urut ja palautti Oskar Merikannon suunnitteleman disposition eli äänikertarakenteen.

Kirkon urkureina ovat toimineet muiden muassa Oskar Merikanto, Armas Maasalo, Tauno Äikää ja Pertti Eerola. Kirkon ensimmäinen kanttori oli Abraham Ojanperä, ja hänen jälkeensä kanttorin tehtävää on hoitanut muun muassa Sulo Saarits.

Johanneksenkirkolla on merkittävä osa monen helsinkiläisen adventinvietossa. Viipurin Lauluveikot -mieskuoron adventtikonsertit on alusta alkaen lähes joka vuosi pidetty Johanneksenkirkossa. Kuoron 50. adventtikonsertti pidettiin Johanneksenkirkossa vuonna 2003. Konserttien urkureina ovat toimineet muun muassa Tauno Äikää ja Pertti Eerola.

Johanneksenkirkko fiktiossa

Johanneksenkirkko on ollut monen kotimaisen televisio- ja elokuvatuotannon kuvauspaikka. Tunnetuin on Yle TV1:n draamasarja Kotikatu (1995–2012), joka sijoittui alkuaikoinaan kirkon ympäristöön, ja kirkko toimi yhtenä sarjan henkilöitä yhdistävänä tekijänä.