Valokuva Che Guevarasta otettiin Kuuban pääkaupungissa Havannassa pidetyssä La Coubren onnettomuuden uhrien muistotilaisuudessa maaliskuussa 1960. Kuvan ottaja Alberto Korda antoi teokselleen nimen Guerrillero Heroico (sankarillinen sissitaistelija).

Valokuvaajan lehti Revolucion hylkäsi tämän valokuvan. Sen sijaan julkaistiin Kordan muistotilaisuudessa ottamia kuvia Castrosta ja ranskalaisista kirjailijoista Jean-Paul Sartresta ja Simone de Beauvoirista. Seitsemän vuotta myöhemmin Che Guevaran kuoltua Korda myönsi italialaiselle toimittajalle luvan julkaista kuva julisteena Italiassa. Siitä tuli heti eräs vallankumouksellisen vasemmiston tunnetuimmista kuvista Marxin, Engelsin ja Leninin kuvien ohella. Kuvaa on jäljennetty lukemattomissa T-paidoissa, bannereissa ja julisteissa.

Tunnetuimmassa versiossa kuvaa on käsitelty siten, että siitä on rajattu pois oikealta palmu ja vasemmalta toisen miehen profiili ja kuvaa on kierretty hiukan oikealle. Kuvan käsittelyllä Korda antoi muotokuvalle ”ajattoman muodon, josta on poistettu kaikki ajan ja paikan elementit.”

Kuvan tunnettu versio on pelkistetty, kaksivärinen, joka on yleensä musta ja punainen. Se on helppo liittää painotuotteisiin sekä piirroksiin.

5. maaliskuuta 1960 Havannan satamassa tapahtui räjähdys ranskalaisella La Coubre -laivalla, jossa sai surmansa 136 ihmistä. Räjähdyksen syytä ei saatu selville – se saattoi olla puhdas onnettomuus tai silkkaa sabotaasia. Laiva oli tuomassa salaista aselastia Kuubaan.

Heti onnettomuuden jälkeen pidettiin muistotilaisuus Havannassa. Paikalla oli Fidel Castron lisäksi muun muassa Simone de Beauvoir ja Jean-Paul Sartre ulkomaisina vieraina. La Revolucion -lehden kuvaaja Alberto ”Korda” Díaz Gutiérrez oli myös kutsuttu paikalle ikuistamaan tilaisuus filmille. Che Guevaraa ei aluksi näkynyt missään, kunnes Korda huomasi baskeripäisen vallankumousjohtajan tulevan lavalle, kun Castro piti puhettaan. Korda ehti ottaa kaksi kuvaa ennen kuin Che poistui paikalta. Korda kuvasi hänen ilmettään kuvassa vihaiseksi ja surulliseksi. Korda käytti Leica M2 -kameraa ja Kodak Plus-X -mustavalkofilmiä.

Kuvaa ei aluksi julkaistu missään seitsemään vuoteen. Eräänä päivänä vuonna 1967 Korda sai vieraan, joka kysyi mahdollisuutta saada Chestä hyvä kuva mukaansa. Korda antoi miehelle parhaan kuvansa, jota hän oli kaikki nämä vuodet pitänyt seinällään, mutta piti itse negatiivit. Korda ei ottanut kahden antamansa paperivedoksen julkaisemisesta mitään maksua ”Kuuban vallankumouksen ystävältä”. Tämä ystävä osoittautui myöhemmin italialaiseksi kustantajaksi Giangiacomo Feltrinelliksi, joka oli saanut kuulla Guevaran vangitsemisesta ja mahdollisesta teloituksesta Boliviassa. Hän kiirehti julkaisemaan kuvan, kun maailmalle kiiri tieto vallankumouksellisen sissijohtajan kuolemasta. Hänen on arveltu myyneen ainakin kaksi miljoonaa Chen kuvalla varustettua julistetta, josta Korda ei saanut penniäkään. Korda ei saanut kuuluisimman kuvansa julkaisemisesta myöhemminkään korvausta, koska Kuuba ei ollut allekirjoittanut Bernin sopimusta.

Poikkeuksena tekijän puuttumisesta kuvan julkaisuoikeuksiin on tapaus, jossa kuvaa käytettiin votkamainoksessa, jolloin Korda halusi puuttua kuvan luvattomaan kaupalliseen käyttöön. Korda sai oikeuden ulkopuolella sovittua julkaisemisesta noin 50 000 US dollarin sopimuksen. Hän lahjoitti summan Kuuban lääketieteelle.

Kuvaa käytetään nykyisessä kuubalaisessa kolmen peson setelissä.

• Muokattu piirrosversio (Arkistoitu – Internet Archive)
• The story about the image of Che Guevara 1993 (Arkistoitu – Internet Archive)

Che on Steven Soderberghin ohjaama vuonna 2008 julkaistu kaksiosainen elokuva, joka kertoo sissijohtaja Che Guevarasta. Guevaran roolin näyttelee puertoricolaissyntyinen Benicio del Toro. Guevara tunnetaan erityisesti Fidel Castron johtamasta 26. heinäkuuta -liikkeestä, joka vuonna 1959 otti vallan Kuuban silloiselta presidentiltä Fulgencio Batistalta. Vallankumouksen jälkeen Che Guevarasta tuli valtahierarkiassa toinen heti Castron jälkeen Kuuban uudessa hallinnossa. Guevara yritti tämän jälkeen käynnistää vallankumouksia useissa eri maissa, mutta ei onnistunut ja jäi lopulta Boliviassa Bolivian armeijan yksikön vangiksi 8. lokakuuta 1967. Bolivialaiset teloittivat Guevaran seuraavana päivänä.

Elokuvan ensimmäinen osa (The Argentine, suom. Sankari) keskittyy Kuuban vallankumoukseen ja toinen osa (Guerrilla, suom. Kapinallinen) alkaa vuonna 1964 New Yorkissa pidetystä Yhdistyneiden kansakuntien kokouksesta päättyen Guevaran kuolemaan Boliviassa. Che-elokuvan molempia osia kuvattiin samanaikaisesti ja niitä on myös esitetty yhtenä pitkänä elokuvana, kuten esimerkiksi Cannesin elokuvajuhlilla, jossa se oli ehdolla parhaaksi elokuvaksi. Samassa tapahtumassa Benicio Ddel Toro sai roolistaan parhaan näyttelijän palkinnon. Soderbergh on elokuvien ohella kuvannut samalla dokumenttiaineistoa, muun muassa haastatellut monia Chen kanssa Kuubassa ja Boliviassa sotineita.

Ernesto ”Che” Guevara ja Fidel Castro kohtaavat Meksikossa vuonna 1955. 26. marraskuuta 1956 Fidel Castro purjehtii Kuubaan kahdeksan kapinallisen kanssa, joista yksi on argentiinalainen lääkäri Che, joka haluaa Castron tavoin syöstä korruptoituneen diktaattorin Fulgencio Batistan vallasta. Kansan virratessa kapinallisten rivehin, Che siirtyy sissien lääkäristä aktiivitaistelijan rooliin ja lopulta komentajaksi. Che osoittautuu korvaamattomaksi taistelijaksi, joka sisäistää nopeasti sissisodan otteet. Kamppailulle omistautunut Che nouseekin taistelutoveriensa ja kuubalaisten suosioon. Hänen useimmat repliikkinsä ja puheensa sivuavat vallankumouksen teoriaa ja käytäntöä. Kuuluisimman puheensa hän pitää YK:ssa vuonna 1964.

Soderbergh hyödynsi uutta digitaalista red-elokuvakameraa.

Tämä on luettelo suomalaisartisti Arttu Wiskarin levyttämistä kappaleista.

• Ahtisaari
• Auto 265
• Avaimet käteen

• Camilla
• Che Guevara

• Ei edes ensi elämässä

• Henkilökohtaisesti
• Höyhensarjalainen

• Iso mies
• Isäni kaltainen
• Ikuisesti kahdestaan

• Jarin mummo
• Juopon tango

• Kahvimaito
• Kahvit kuolleiden kanssa
• Kaija
• Kattokoukku
• Karma hoitaa
• Keltainen talo
• Kun me diskossa suudeltiin
• Kuningaslohi

• Leikkiä vaan
• Lämpöä ja läheisyyttä

• Meidän biisi
• Meidän suku on oudompi kun teidän
• Minä
• Minä suojelen sinua kaikelta
• Monaco
• Mun ois pakko jättää sut
• Mustaa
• Mökkitie

• Naapurini Kaj Mulqvist
• Nokkahuilu
• Nti. Groove

• Onko olemassa turhempaa kuin purjehdus

• Palava mies
• Pikkujättiläinen
• Pistokeikka kalajoelle
• Psyykkikone

• Rautakauppias
• Rikki

• Sadun alkkarit
• Seuraavana lankulla
• Sirpa
• Sorateiden sankarit
• Suihkuverhoasentaja Erkki Mäkinen
• Suomen muotoisen pilven alla
• Sydämeeni joulun teen

• Tahdon olla sulle hellä
• Tappavan hiljainen rivarinpätkä
• Teresa Orlowski
• Terveisiä lattianraosta
• Torstai
• Tuntematon potilas
• Tyhmä kuin saapas
• Tässäkö tää oli?

• Wowwowwow

• Ystävälle
• Ystävän remppa

Guevara on muun muassa seuraavien henkilöiden sukunimi:

• Amado Guevara (s. 1976), hondurasilainen jalkapalloilija
• Ana Guevara (s. 1977), meksikolainen 400 metrin juoksija
• Ernesto Guevara, Che Guevara (1928–1967), argentiinalaissyntyinen sissijohtaja, kommunistipoliitikko ja Kuuban hallituksen ministeri
• Juan Abelardo Mata Guevara (s. 1946), nicaragualainen katolinen piispa
• Juan Gualberto Guevara (1882–1957), perulainen katolinen arkkipiispa ja kardinaali
• Julián Guevara (s. 1992), kolumbialainen jalkapalloilija
• Luis Guevara Mora (s. 1961), elsalvadorilainen jalkapallomaalivahti
• Luis Vélez de Guevara (1570–1646), espanjalainen kirjailija

Happoradio on vuonna 2001 perustettu suomalainen rockyhtye.

Happoradio sai alkunsa yhtyeen säveltäjä-sanoittaja Aki Tykin aloitteesta. Tykki innostui musiikista jo lapsena, ja yläasteella hän kokosi koulukaverinsa Tero Suihkon kanssa ensimmäisen yhtyeensä, Sydänyön. Rippileirillä yhtyeeseen liittyi basistiksi Teemu Metsälä, joka sittemmin soitti bassoa muun muassa Boys Of Scandinaviassa. Myöhemmin yhtyeeseen liittyi Miki Pii, joka oli Happoradion mukana yhtyeen alkutaipaleella. Suihkon lopetettua rumpuihin siirtyi bändin nykyinen rumpali Markku DeFrost. Sydänyö teki olemassaolonsa aikana viitisenkymmentä keikkaa ja jonkin verran kappaleita, kuten ”Perhosentappo” ja ”Bakteerilapsonen”. Tuolta ajalta Happoradion tuotantoon on otettu kappaleet ”Nolla” ja ”Happoa”. Yhtye lopetti vuonna 1996 Tykin ja Piin muutettua Helsinkiin. Tykki jatkoi musiikin tekemistä kaverinsa Miki Piin kanssa, mistä sai alkunsa muun muassa kappale ”Pois Kalliosta” , josta sittemmin tuli Happoradion hitti.

Happoradio alkoi muodostua Helsingin Kalliossa 2000-luvun alkupuolella. Yhtyeen perustajajäsenet Pii ja Tykki olivat tuttuja jo nuoruudesta, ja kun Markku DeFrost muutti Helsinkiin vuonna 2000, oli porukka koossa. Basistiksi otettiin Jatu Motti, joka liittyi Happoradioon Aki Tykin vieraillessa Rakkauden Remonttimiesten (Jatun, Markun ja Mikko Tohkasen iskelmämusiikkia soittavan yhtyeen) keikalla. Tykki pyysi Mottia soittamaan bassoa yhtyeen tulevalle demonauhoitukselle. Yhtye perustettiin ja nimeksi päätettiin ottaa Happoradio. Happoradio on ollut vuodesta 2003 nykyisessä kokoonpanossaan, kun AH Haapasalo liittyi yhtyeeseen Miki Piin lopetettua. Haapasalo oli autellut Happoradiota muutamissa nauhoituksissa ja tullut sitä kautta tutuksi yhtyeen jäsenille.

Ensimmäisen singlensä Happoradio julkaisi syyskuussa 2002. Single oli nimeltään ”Pahoille teille”, ja se pääsi Radiomafian (nykyisen YleX:n) soittolistalle. Toinen single, ”Sinä”, julkaistiin tammikuussa 2003. Molemmat singlet olivat kohtalaisia hittejä, ja yhtye oli tehnyt itseään tunnetuksi, saanut levytyssopimuksen ja päässyt radiosoittoon.

Suuren yleisön tietoisuuteen Happoradio nousi vuoden 2003 hitillään ”Pois Kalliosta”. Kappale soi useilla radiokanavilla ja sai musiikkivideollaan myös tv-näkyvyyttä. Kappale oli Happoradion ensimmäiseltä albumilta Asemalla, joka oli julkaistu huhtikuussa 2003.

Happoradion ensimmäisellä levyllä hankittu maine auttoi nostamaan toisen albumin, Pienet ja keskisuuret elämät, kappaleet ”Kaupunki täynnä ihmisiä”, ”Tanssi” ja ”Linnusta sammakoksi” radio- ja tv-soittoon. Yhtyeellä oli jo oma kuulijakuntansa, mutta yhtye tuli tunnetuksi laajemmin, kun moni radiokanava YleX:n lisäksi otti kappaleita soittoonsa.

Yhtyeen kolmannelta levyltä, Vuosipäivältä, julkaistiin jälleen singlenä kaksi listahittiä, ”Tavikset” ja ”HC-sää”. Jälkimmäinen soi O.C.-televisiosarjan tv-mainoksen taustalla.

Happoradio oli mukana marraskuussa 2007 ilmestyneellä Melkein vieraissa – Tribuutti Leevi and the Leavingsille -levyllä esittämällä kappaleen ”Unelmia ja toimistohommia”. Levyn tarkoituksena oli kunnioittaa Leevi and the Leavingsin musiikkia. Kappale sai runsaasti radiosoittoa, ja levyä myytiin runsaasti. Kokoelmalevy viihtyi Suomen virallisella listalla kaikkiaan 22 viikkoa, parhaimmillaan toisella sijalla.

Happoradio oli syksyllä 2008 mukana The Voice -musiikkikanavan Livenä vieraissa -sarjassa. Yhtye teki coverversion Nylon Beatin kappaleesta ”12 apinaa”. Livenä vieraissa -projektin ideana on, että suomalaiset artistit esittävät toisten artistien kappaleista coverversioita. Mukana olivat Happoradion lisäksi muun muassa Poets Of The Fall, Indica, Olavi Uusivirta, Jonna Tervomaa ja Uniklubi. Ohjelman teon yhteydessä nauhoitetut kappaleet julkaistiin myös tupla-cd:llä Livenä vieraissa 29. lokakuuta 2008.

Happoradion neljäs albumi, Kaunis minä, ilmestyi 20. elokuuta 2008. Levyn kannessa komeili englanninbulldoggi Alfred, joka sai osaa myös ”Hirsipuu”-singlen videossa. Levyn singlet, ”Hirsipuu”, ”Che Guevara”, ”Puhu äänellä jonka kuulen” ja ”Olette kauniita”, saivat runsaasti soittokertoja kaupallisilla radio- ja tv-kanavilla. Levyllä julkaistiin bonuskappaleena myös ”Unelmia ja toimistohommia”. Vuoden 2009 alussa Kaunis minä myi kultarajaan edellyttävän määrän. Toukokuussa 2009 levy myi platinaa.

Happoradion viides albumi, Puolimieli, julkaistiin 13. lokakuuta 2010. Levyltä julkaistiin neljä singleä: ”Ihmisenpyörä”, ”Pelastaja”, ”Ahmat tulevat” ja ”Anna anteeksi”.

Happoradion kaikki albumit ovat nousseet Suomen viralliselle albumilistalle. Kaksi ensimmäistä albumia viipyivät listalla vain yhden viikon. Ensimmäinen albumi, Asemalla, nousi listan sijalle 24 viikolla 16/2003. Toinen albumi, Pienet ja keskisuuret elämät, oli viikolla 18/2006 sijalla 23. Yhtyeen kolmas albumi, Vuosipäivä, oli listalla kaksi viikkoa saavuttaen sijat 28 ja 29.

Yhtyeen paras listasijoitus Suomen virallisella listalla tuli neljännen albumin myötä. Kaunis minä oli listalla 11 viikkoa noustuaan ensimmäisellä listaviikollaan viidennelle sijalle ja pysyttyään top-20:ssä yhdeksän viikkoa. Levy palasi myöhemmin Suomen viralliselle albumilistalle, viipyi siellä 16 viikkoa lisää ja nousi kahden viikon ajaksi kärkeen saakka. Albumi nousi heti julkaisunsa jälkeisenä päivänä 21. elokuuta iTunesin ladatuimmat-listan ensimmäiselle sijalle. Kaunis minä nousi sittemmin vielä Midprice-listalle ja viipyi siellä 11 viikkoa. Yhtyeen viides albumi Puolimieli nousi myöskin listaykköseksi viikolla 42/2010, ja se oli listalla yhteensä 25 viikkoa.

Yhtyeen singleistä parhaiten listoilla ovat menestyneet ”Che Guevara” (23 listaviikkoa, paras sijoitus 2) sekä ”Puhu äänellä jonka kuulen” (18 listaviikkoa, paras sijoitus 3). Edellä mainitut singlet ovat myyneet yli kultalevyrajan, eli yli 5 000 kappaletta kumpikin. Kolme muuta Happoradion singleä ovat selviytyneet Suomen virallisen singlelistan 20 myydyimmän joukkoon: ”Kaupunki täynnä ihmisiä” oli viikolla 18/2004 sijalla 14, ”Pahoille teille” viikolla 37/2002 sijalla 19 ja ”Sinä” kaikkiaan kaksi viikkoa, 4/2003 13:s ja 5/2003 14:s.

• Aki Tykki – laulu, kitara, koskettimet
• AH Haapasalo – kitara, taustalaulu (2003–)
• Jatu Motti – bassokitara
• Markku DeFrost – rummut
• Klaus Suominen – koskettimet

• Miki Pii – kitara (2001–2003)

• Asemalla  (2003)
• Pienet ja keskisuuret elämät  (2004)
• Vuosipäivä  (2006)
• Kaunis minä  (2008)
• Puolimieli  (2010)
• Jälkiä 2001–2011  (2011)
• Elefantti  (2014)
• Kauniin kääntöpiiri  (2017)
• Majakka  (2021)

• Kuusela, Sami: Pohjalta – Happoradion tarina. Helsinki: Johnny Kniga, 2022. ISBN 978-951-0-48660-3.

• Happoradion kotisivusto
• Happoradio Myspacessa (englanniksi)
• Happoradio Last.fm:ssä (englanniksi)