Valentín Demetrio Paniagua Corazao (23. syyskuuta 1936 – 16. lokakuuta 2006) oli perulainen lakimies ja poliitikko, maan väliaikainen presidentti kongressin erotettua Alberto Fujimorin marraskuussa 2000. Hänen pääasiallinen toimensa oli järjestää uudet vaalit heinäkuussa 2001 joiden jälkeen hän erosi virasta.

Paniagua oli Acción Popular -puolueen (AP) pääsihteeri.

Valentín Paniagua syntyi Cuzcossa, jossa kävi koulunsa ja opiskeli lakia Universidad Nacional San Antonio Abadissa. Hän jatkoi opintojaan Limassa Universidad Nacional Mayor de San Marcosissa.

Opiskelijana Paniagua oli perustamassa Frente Universitario Reformista Independientea, joka toimi kristillis-sosiaalisella pohjalla ja vastusti maanomistajia, kommunisteja ja APRAa. Hän liittyi kristillisdemokraattiseen puolueeseen ja valittiin kongressiin kesäkuussa 1963 sen edustajana. Kristillisdemokraattisen ja AP:n vaaliliitto nosti AP:n johtajan Fernando Belaúnde Terryn presidentiksi, ja Paniagua valittiin nuoruudestaan huolimatta oikeus- ja kulttuuriministeriksi Belaúden ensimmäiseen hallitukseen.

Kenraali Juan Velasco Alvaradon vallankaappaus 3. lokakuuta 1968 pudotti Paniaguan kongressista ja hän vetäytyi politiikasta muutamiksi vuosiksi. Heinäkuussa 1974 kristillisdemokraattisen puolueen hyväksyessä sotilashallituksen, Paniagua erosi puolueesta, koska kyseenalaisti sotilashallituksen perustuslaillisuuden. Hän liittyi myöhemmin AP:hen ja jatkoi protesteja Velascoa ja tämän seuraajaa kenraali Francisco Morales Bermúdezia vastaan.

Toukokuun 1980 vaaleissa Paniagua valittiin uudelleen kongressiin ja hänen puoluejohtajansa Belaúnde valittiin uudelleen presidentiksi. Paniagua valittiin heinäkuussa 1982 edustajainhuoneen puhemieheksi. Toukokuussa 1985 hänet nimitettiin opetusministeriksi, mutta hän erosi jo lokakuussa.

Alan Garcían APRAn voitto vaaleissa 14. huhtikuuta 1985 johti AP:n oppositioon, jolloin Paniagua toimi lakiemiehenä ja oikeustieteen professorina San Marcosin, Femenina del Sagrado Corazón ja Pontificia Católican yliopistoissa. Vuoden 1990 vaaleissa AP tuki Mario Vargas Llosaa presidentiksi, mutta vaalit voitti Alberto Fujimori. Fujimori teki vallankaappauksen vahvistaakseen asemaansa huhtikuussa 1992.

Syyskuun 2000 skandaali pakotti Fujimorin suostumaan uusiin vaaleihin. Fujimorin lähtiessä marraskuussa kongressiin Bruneihin, kongressin enemmistö erotti 15. marraskuuta Fujimoria kannattaneen puhemiehen Martha Hildebrandtin ja Paniagua valittiin hänen tilalleen. Japaniin paennut Fujimori erosi virastaan. Myös varapresidentti Francisco Tudela oli eronnut, eikä toista varapresidenttiä Ricardo Márquez Floresiä hyväksytty. Täten kongressin puhemies Valentín Paniaguasta tuli maan virkaa tekevä presidentti.

Yksi hänen ensimmäisistä toimistaan oli nimittää Javier Pérez de Cuéllar pää- ja ulkoministeriksi. Hallitukseen tuli puolueiden ulkopuolisia asiantuntijoita ja tuntemattomampia poliitikkoja. Tiedustelupalvelun Vladimiro Montesinosin kanssa kosketuksissa olleet asevoimien komentajat korvattiin uusilla. Suuri osa Fujimorin aikaisesta terrorismin vastaisesta lainsäädännöstä kumottiin, mikä mahdollisti sen perusteella vangittujen Loistavan polun jäsenten uudet oikeudenkäynnit.

Uusien vaalien jälkeen 2001 Paniagua siirti velvollisuudet presidentti Alejandro Toledolle. Samana vuonna hänet valittiin Acción Popularin johtajaksi Fernando Belaúnde Terryn jälkeen. Vuoden 2006 presidentinvaaleissa Paniagua oli Frente de Centron listan ehdokkaana ja jäi viidenneksi saaden 5,75 % äänistä.

21. elokuuta 2006 Paniagua sairastui vakavasti ja joutui viikoksi sairaalaan hengitystietulehduksen vuoksi. Hän kuoli 16. lokakuuta 2006 San Felipe en Jesús Marían sairaalassa Limassa.

Perun presidentti on Perun valtionpäämies, joka valitaan viiden vuoden välein. Istuva presidentti ei saa asettua ehdolle toiselle kaudelle, mutta entinen presidentti voi asettua ehdolle. Vaaleissa järjestetään tarvittaessa toinen kierros.

Perun protektoraatti perustettiin 3. elokuuta 1821. Protektoraatti kesti 20. syyskuuta 1822 asti.

Vuonna 1836 maan eteläpuoli julistettiin itsenäiseksi Etelä-Perun tasavallan perustamisen myötä, kun taas Pohjois-Perun aleella perustettiin Pohjois-Perun tasavalta. Nämä kaksi valtiota olivat Bolivian tasavallan kanssa perustamassa Perun-Bolivian konfederaatiota 28. lokakuuta 1836. Marsalkka Andrés de Santa Cruz toimi konfederaation korkeimmana suojelijana. Samanaikaisesti tasavallan tosiasiallista valtaa pitivät kunkin alueen omat presidentit. Peru-Bolivian konfederaatio purkautui 25. elokuuta 1839.

Pohjois-Perun tasavalta

Etelä-Perun tasavalta

Perun tasavalta perustettiin 28. heinäkuuta 1821. Sen perustuslaki hyväksytiin 20. syyskuuta 1822. Tasavalta kesti aina 11. elokuuta 1836

Perun tasavallan uudelleen perustaminen 25. elokuuta 1839.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Perun presidentti Wikimedia Commonsissa