Anita Clara Rée (9. helmikuuta 1885 Hampuri – 12. joulukuuta 1933 Kampen) oli saksalainen, juutalaistaustainen taidemaalari. Tyylillisesti hänet voidaan luokitella avantgardisteihin.

Anita Rée syntyi kuuluisaan juutalaiseen kauppiasperheeseen ja hänen vanhempansa olivat Israel ja Clara Rée. Vanhemmat päättivät kuitenkin viedä Anitan ja hänen sisarensa Emilien kasteelle ja kasvattaa tyttärensä luterilaisiksi.

Rée opiskeli aluksi taidetta Hampurissa Arthur Siebelistin johdolla, ja vuonna 1906 hän tapasi Max Liebermannin, joka havaitsi hänen lahjansa ja kannusti jatkamaan opintoja. Yhdessä ystäviensä ja taidemaalari Franz Nölkenin kanssa Rée perusti oman ateljeeyhteisön vuoden 1910 paikkeilla. Rée lähti ateljeesta, kun huomasi että rakkaussuhde Nölkeniin oli jäänyt yksipuoliseksi. Talven 1912–1913 Rée oleskeli Pariisissa ja opiskeli maalaustaidetta Fernand Légerin johdolla.

Vuonna 1913 Rée otti osaa Hampurissa pidettyyn suureen taidenäyttelyyn ja seuraavana vuonna hän oli tunnustettu muotokuvamaalari. Vuonna 1919 hän liittyi "Hampurin Secession" - nimiseen taiteilijaryhmään, jonka esikuvana olivat Berliinin ja Münchenin vastaavat ryhmät. Vuonna 1921 hän matkaili Tirolissa ja vuodet 1922–1925 hän asui Positanossa Italiassa. Italian oleskelunsa aikana hän sai vahvoja vaikutteita renessanssitaiteilija Piero della Francescalta.

Hampuriin Rée palasi vuonna 1926. Hän oli mukana naistaiteilijoiden yhdistyksen perustamisessa. Tuolloin häneltä tilattiin seinämaalauksia julkisiin rakennuksiin. Maalaukset hävitettiin kansallissosialistien valtakaudella 1933–1945. Vuonna 1930 Rée koki ensimmäisiä takaiskuja elämässään urallaan, kun häneltä uuteen Langenhornin Angkarkircheen tilatut seinämaalaukset päätettiin jättää toteuttamatta. Kirkonmiehet vetosivat tuolloin uskonnollisiin syihin. Pian kansallissosialistit julistivat hänet juutalaiseksi ja Hampurin taiteilijaseura muukalaiseksi. Rée muutti Hampurista Syltiin.

Rée tunsi olevansa monien vihamielisten hyökkäysten kohteena ja todennäköisesti näiden syiden vuoksi surmasi itsensä vuonna 1933. Sisarelleen hän oli jättänyt kirjeen, jossa kuvaili maailman mielettömyyttä. Hän jätti jälkeensä 190 teosta. Vuonna 1936 Réen ystävä, historioitsija Carl Georg Heise kirjoitti häntä puolustaneen artikkelin. Sen mukaan Rée, jonka vanhemmat olivat saksalaistuneita ja joka oli kasvatettu kristityksi, ei ollut itsekään pitänyt itseään juutalaisena. Sen vuoksi häntä ei tulisi pitää juutalaisena taiteilijana. Kirjoitus suututti Réen sekä kristityt että juutalaiset ystävät.

Vuonna 1937 hänen työnsä julistettiin rappiotaiteeksi ja ne poistettiin museoista. Hampurin taidehallin huoltomies Wilhelm Werner otti Réen työt kotiinsa, minkä ansiosta ne säilyivät jälkipolville. Nykyään niitä on esillä Hamburger Kunsthallessa.

• http://www.hamburger-kunsthalle.de/ausstellungen/anita-ree

Cimarron (julisteessa Cimarron – Villihevosten maa) on Wesley Rugglesin ohjaama yhdysvaltalainen lännenelokuva vuodelta 1931. Se perustuu Edna Ferberin romaaniin.

Cimarron oli ensimmäinen lännenelokuva, joka voitti parhaan elokuvan Oscar-palkinnon – seuraava oli Tanssii susien kanssa 1990.

Tapahtumat alkavat 22. huhtikuuta 1889, jolloin Oklahomassa alkoi uudisasukkaiden ryntäys intiaaneilta lunastetuille maille. Yancey Cravat menettää valtaamansa maa-alueen ja perustaa sanomalehden. Hänestä tulee myös revolverisankari. Sabra-vaimo pysyy vastoinkäymisistä huolimatta hänen rinnallaan, kunnes Yancey jättää vaimonsa ja lapsensa ja lähtee etsimään uusia seikkailuja. Sabra ottaa lehden haltuunsa ja siitä kehittyy lehti-imperiumi.

Voitetut Oscar-palkinnot:

• elokuva – RKO ja William Le Baron
• sovitettu käsikirjoitus – Howard Estabrook
• lavastus – Max Ree

Oscar-ehdokkuudet:

• ohjaus – Wesley Ruggles
• miespääosa – Richard Dix
• naispääosa – Irene Dunne
• kuvaus – Edward Cronjager

• Erickson, Hal: Cimarron – Overview allmovie.com. Viitattu 9.1.2010. (englanniksi)

• Cimarron (vuoden 1931 elokuva) Internet Movie Databasessa (englanniksi)
• Cimarron (vuoden 1931 elokuva) Elonet.
• Cimarron (vuoden 1931 elokuva) AllMoviessa. (englanniksi)

Kesäyön unelma (A Midsummer Night’s Dream) on Max Reinhardtin ja William Dieterlen ohjaama elokuva vuodelta 1935. Se on elokuvaversio Reinhardtin Hollywood Bowlissa ohjaamasta William Shakespearen samannimisestä näytelmästä. Hollywood Bowlissa esiintyneistä näyttelijöistä useimmat korvattiin Warnerin sopimusnäyttelijöillä. Poikkeuksena oli Hermiaa näytellyt Olivia de Havilland, jolle Kesäyön unelma oli samalla ensimmäinen elokuva.

Kesäyön unelma sai Oscar-palkinnot parhaasta kuvauksesta ja leikkauksesta. Lisäksi se oli ehdolla parhaaksi elokuvaksi.

• Kesäyön unelma Internet Movie Databasessa (englanniksi)
• New York State Writers Institute: A Midsummer Night's Dream University at Albany – State University of New York. (englanniksi)

Tämä on luettelo Yhdistyneen kuningaskunnan rautatieasemista. Luetteloon eivät sisälly asemat, joita käyttävät vain muut raideliikenteen muodot, kuten metrot.

• Train Station Usage (XLS) Joulukuu 2015. Office of Rail Regulation. Viitattu 21.6.2016. (englanniksi)
• Ayres, Bob: Irish railways (PDF) 2003. Railscot.co.uk. Viitattu 21.6.2016. (englanniksi)

3. tammikuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden kolmas päivä. Vuodesta on tällöin jäljellä 362 päivää (karkausvuonna 363).

• suomalainen kalenteri: Elmeri, Elmo, Elmer
• suomenruotsalainen kalenteri: Elmer, Helmer
• ortodoksinen kalenteri: Malakia, Harto
• pohjoissaamenkielinen kalenteri: Duttá
• vanhemmissa kalentereissa: Alfred, Eenok, Eenokki, Enoch, Enock, Enok, Henoch, Matusalem

• 1496 – Leonardo da Vinci testasi menestyksettä lentävää laitetta.
• 1521 – Paavi Leo X julisti Martti Lutherin kirkonkiroukseen.
• 1815 – Itävalta, Britannia ja Ranska solmivat salaisen puolustusliiton Preussia ja Venäjää vastaan.
• 1833 – Yhdistynyt kuningaskunta otti Falklandsaaret pysyvästi haltuunsa.
• 1868 – Japanin Meiji-dynastia palasi valtaan ja šogunaatti lakkautettiin.
• 1899 – Automobile-sanaa käytettiin ensimmäisen kerran (tunnetusti), New York Times -lehdessä.
• 1911 – Suomessa käytiin eduskuntavaalit. Puolueiden äänimäärät ja eduskuntapaikat säilyivät liki ennallaan.
• 1925 – Benito Mussolini ilmoitti ottavansa diktaattorin valtuudet käyttöön Italiassa.
• 1926 – Benito Mussolini ilmoitti ryhtyvänsä johtamaan Italian ulkoministeriön lisäksi sota-, meri- ja ilmailuministeriöitä.
• 1941 – Presidentti Risto Ryti nimitti pankinjohtaja Jukka Rangellin johtaman hallituksen.
• 1946 – Kuningas Yrjö VI avasi Lontoossa YK:n ensimmäisen täysistunnon.
• 1958 – Länsi-Intian liittovaltio syntyi.
• 1958 – Sputnik 1 tuhoutui syöksyessään Maan ilmakehään.
• 1959 – Alaska hyväksyttiin Yhdysvaltain 49:nneksi osavaltioksi.
• 1961 – Yhdysvallat katkaisi diplomaattisuhteensa Kuubaan.
• 1961 – SL-1:ssä, Yhdysvaltain hallituksen ylläpitämässä ydinreaktorissa Idaho Fallsin lähellä, tapahtui säteilyvuoto, jonka takia laitoksen kolme työntekijää kuoli. Säteily ei levinnyt ympäristöön.
• 1961 – Koivulahden lentoturma: 25 ihmistä kuoli Vaasaan matkalla olleen Aeron DC-3-matkustajakoneen pudottua metsään.
• 1962 – Paavi Johannes XXIII julisti Fidel Castron kirkonkiroukseen.
• 1966 – Ensimmäinen ”Acid Test” San Franciscossa.
• 1971 – Suomen ensimmäinen lottoarvonta järjestettiin.
• 1972 – Suomessa pidettiin eduskuntavaalit. Puolueiden voimasuhteissa ei tapahtunut juuri muutoksia.
• 1983 – Sotilasliitto Naton Euroopan joukkojen komentaja, yhdysvaltalainen kenraali Bernard Rogers sanoi Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa epäilevänsä suomalaisten puolueettomuutta ja puolustustahtoa siinä tapauksessa, että Neuvostoliitto sodan tullen hyökkäisi Suomen kautta Naton kohteita vastaan Norjassa. Rogersin lausunto kiistettiin Suomessa jyrkästi.
• 1986 – Uranuksen kuut Juliet ja Portia löydettiin Voyager 2:n ottamista kuvista.
• 1987 – Aretha Franklin valittiin ensimmäisenä naismuusikkona Rock and Roll Hall of Fameen.
• 1990 – Panaman johtaja Manuel Noriega antautui Yhdysvaltojen joukoille.
• 1993 – George Bush ja Boris Jeltsin allekirjoittivat Moskovassa toisen strategisia aseita rajoittamaan tarkoitetun START 2 -sopimuksen. Sopimus kielsi monikärkiohjukset, muttei myöhemmin toteutunut ”tähtien sotaa” koskeneiden erimielisyyksien takia.
• 1994 – Aeroflotin Tupolev TU-154 syöksyi maahan ja räjähti pian lentoonnousun jälkeen Irkutskissa. Onnettomuudessa kuoli 125 ihmistä, joista yksi maassa.
• 1999 – Avaruustutkimus: Mars Polar Lander -avaruusluotain laukaistiin kohti Marsia.
• 2004 – Egyptiläisen Flash Airlinesin Boeing 737 syöksyi lennolla 604 Punaiseenmereen, ja kaikki lennolla olleet 148 ihmistä saivat surmansa.

• 106 eaa. – Cicero, roomalainen poliitikko, puhuja, filosofi, lakimies ja kirjailija (k. 43 eaa.)
• 1793 – Lucretia Mott, yhdysvaltalainen kansalaisoikeusaktivisti (k. 1880)
• 1819 – Charles Piazzi Smyth, brittiläinen tähtitieteilijä, Skotlannin Astronomer Royal (k. 1900)
• 1828 – Karl Collan, suomalainen kirjailija ja säveltäjä (k. 1871)
• 1840 – Isä Damien, belgialainen pappi, lähetystyöntekijä ja pyhimys (k. 1889)
• 1876 – Wilhelm Pieck, Itä-Saksan ensimmäinen presidentti (k. 1960)
• 1883 – Clement Attlee, Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri 1945–1951 (k. 1967)
• 1887 – August Macke, saksalainen taidemaalari (k. 1914)
• 1888 – Herbert Morrison, brittiläinen työväenpuolueen poliitikko (k. 1965)
• 1892 – J. R. R. Tolkien, englantilainen kirjailija (Taru sormusten herrasta) ja englannin kielen professori (k. 1973)
• 1897 – Marion Davies, yhdysvaltalainen näyttelijä (k. 1961)
• 1901 – Ngô Đình Diệm, Etelä-Vietnamin ensimmäinen presidentti (k. 1963)
• 1901 – Eric Voegelin, saksalais-yhdysvaltalainen politiikantutkija (k. 1985)
• 1907 – Ray Milland, yhdysvaltalainen näyttelijä (k. 1986)
• 1909 – Børge Rosenbaum (”Victor Borge”), tanskalais-yhdysvaltalainen pianisti ja koomikko (k. 2000)
• 1910 – John Sturges, yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja (k. 1992)
• 1912 – Armand Lohikoski, suomalainen elokuvaohjaaja (k. 2005)
• 1924 – André Franquin, belgialainen sarjakuvataiteilija (Niilo Pielinen ja Marsupilami) (k. 1997)
• 1926 – George Martin, brittiläinen levytuottaja, säveltäjä ja sovittaja (The Beatles -yhtyeen levyjen tuottaja) (k. 2016)
• 1929 – Sergio Leone, italialainen elokuvaohjaaja (mm. Vain muutaman dollarin tähden ja Hyvät, pahat ja rumat) (k. 1989)
• 1929 – Gordon Moore, yhdysvaltalainen tietotekniikan kehittäjä ja liikemies, Intelin perustaja (k. 2023)
• 1932 – Juri Derjabin, venäläinen diplomaatti (”Juri Komissarov”) (k. 2013)
• 1939 – Bobby Hull, kanadalainen jääkiekkoilija (k. 2023)
• 1942 – John Thaw, brittiläinen näyttelijä (”komisario Morse”) (k. 2002)
• 1944 – Heikki Luoma, suomalainen kirjailija
• 1946 – John Baldwin (”John Paul Jones”), brittiläinen basisti ("Led Zeppelin")
• 1950 – Concettina Ree Principale (”Victoria Principal”), yhdysvaltalainen näyttelijä (mm. Dallas-televisiosarjassa)
• 1956 – Mel Gibson, australialainen näyttelijä ja elokuvaohjaaja (Mad Max, Braveheart, The Passion of the Christ)
• 1966 – Martin Galway, brittiläinen pelimusiikin säveltäjä
• 1968 – Ennio Falco, italialainen urheiluampuja
• 1969 – Michael Schumacher, saksalainen Formula 1 -kuljettaja (moninkertainen maailmanmestari)
• 1971 – Sami Ensio, suomalainen toimitusjohtaja (Innofactor Oyj)
• 1975 – Thomas Bangalter, ranskalainen muusikko ("Daft Punk")
• 1977 – Niina Masalin, suomalainen korkeushyppääjä
• 1981 – Eli Manning, yhdysvaltalainen amerikkalaisen jalkapallon pelaaja
• 1982 – Christel ”Chisu” Martina Sundberg, suomalainen muusikko
• 1983 – Janne Hauska, suomalainen jääpalloilija
• 1985 – Linas Kleiza, liettualainen koripalloilija
• 1985 – Lucky Hell, australialainen miekannielijä
• 1986 – Asa Akira, yhdysvaltalainen pornonäyttelijä ja malli
• 1987 – Adrián San Miguel del Castillo, espanjalainen jalkapallomaalivahti
• 1989 – Jordi Masip, espanjalainen jalkapallomaalivahti
• 1990 – Yōichirō Kakitani, japanilainen jalkapalloilija
• 1994 – Einar Kristgeirsson, islantilainen alppihiihtäjä
• 1995 – Juuso Ikonen, suomalainen jääkiekkoilija ja alle 20-vuotiaiden maailmanmestari
• 1995 – Kim Jisoo koreaksi 김 지수, etelä-korealainen artisti, yhtye Black Pink
• 1996 – Florence Pugh, englantilainen näyttelijä
• 1998 – Dylan Wells, kanadalainen jääkiekkomaalivahti
• 1999 – Tuuli Oikarinen (”Tuuli”), suomalainen laulaja ja videobloggaaja
• 2001 – Tuure Boelius, suomalainen tubettaja, laulaja ja näyttelijä
• 2003 – Greta Thunberg, ruotsalainen ilmastoaktivisti

• 1322 – Filip V, Ranskan kuningas (s. 1293)
• 1437 – Valois'n Katariina, Englannin kuningatar (s. 1401)
• 1543 – João Rodrigues Cabrilho, portugalilainen tutkimusmatkailija (ensimmäinen Kaliforniassa käynyt eurooppalainen) (s. 1499)
• 1785 – Baldassare Galuppi, venetsialainen säveltäjä (s. 1706)
• 1795 – Josiah Wedgwood, englantilainen keraamikko ja teollisuusmies (Wedgwood-posliini) (s. 1730)
• 1875 – Pierre Larousse, ranskalainen toimittaja ja ensyklopedisti (s. 1817)
• 1903 – Aloys Schicklgruber (”Alois Hitler”), itävaltalainen tullimies (Adolf Hitlerin isä) (s. 1837)
• 1904 – Paraskeva Mikitina (”Larin Paraske”), inkerikko runonlaulaja (s. 1833)
• 1923 – Jaroslav Hašek, tšekkiläinen kirjailija (Kunnon sotamies Švejkin seikkailut maailmansodassa) (s. 1883)
• 1931 – Joseph Joffre, ranskalainen kenraali (s. 1852)
• 1938 – Jalmari Finne, suomalainen kirjailija (Kiljusen herrasväki -kirjat), suomentaja ja teatterinjohtaja (s. 1874)
• 1945 – Edgar Cayce, yhdysvaltalainen selvänäkijä ja henkiparantaja (s. 1877)
• 1956 – Aleksandr Gretšaninov, venäläinen säveltäjä (s. 1864)
• 1967 – Jacob Leon Rubenstein (”Jack Ruby”), yhdysvaltalainen erotiikkaklubin omistaja (murhasi Lee Harvey Oswaldin suorassa TV-lähetyksessä) (s. 1911)
• 1979 – Conrad Hilton, yhdysvaltalainen liikemies (Hilton-hotelliketjun perustaja) (s. 1887)
• 1980 – Ivan Triesault (Juhan Treisalt), virolainen Hollywood-näyttelijä (s. 1898)
• 2001 – Patricia Seppälä, suomalainen kuvajournalisti (s. 1924)
• 2002 – Kaj Westerlund, suomalainen muusikko (s. 1945)
• 2005 – Will Eisner, yhdysvaltalainen sarjakuvapiirtäjä (s. 1917)
• 2006 – William Jack Skate (”Bill Skate”), papuauusiguinealainen poliitikko ja pääministeri (s. 1953)
• 2011 – Milja Aarnio, suomalainen kuvanveistäjä ja keramiikkataiteilija (s. 1923)
• 2020 – Qassem Suleimani, iranilainen kenraali ja Islamilaiseen vallankumouskaartiin kuuluvien Quds-joukkojen komentaja. (s. 1957)
• 2021 – Tasso Adamopoulos, ranskalainen alttoviulisti ja musiikkipedagogi (s. 1944)
• 2022 – Oussou Konan, norsunluurannikkolainen jalkapalloilija (s. 1989)
• 2022 – Jorma Larimo, suomalainen professori (s. 1954)
• 2022 – Viktor Sanejev, neuvostoliittolainen kolmiloikkaaja ja olympiavoittaja (s. 1945)
• 2023 – Elena Huelva, espanjalainen syövän vastainen aktivisti (s. 2002)

Katso myös: kalenteri ~ 2. tammikuuta, 4. tammikuuta

Yuji Don Okumoto (雄二・ドン・奥本, Yūji Don Okumoto, synt. 20. huhtikuuta 1959) on japanilaissukuinen amerikkalaisnäyttelijä. Hänet tunnetaan parhaiten Chozen Toguchin roolista elokuvassa Karate Kid II ja Netflix-sarjassa Cobra Kai. Lisäksi hän on näytellyt mm. elokuvissa Real Genius (1985), True Believer (1989), Ensimmäinen yhteys (1997), Truman Show (1998), Pearl Harbor (2001), Only the Brave (2006), Inception (2010) ja Driven (2018).

Yuji Okumoto, kolmannen sukupolven amerikan-japanilainen ("sansei"), syntyi ja kasvoi Los Angelesissa, Kaliforniassa. Hän alkoi harjoitella karatea 13-vuotiaana, usean eri sensein opissa. Karate Kid II -elokuvan aikoihin, silloin 27-vuotiaalla Okumotolla oli ruskea vyö karatessa ja hän hallitsi myös perustaitoja muissa taistelulajeissa, kuten kungfussa ja judossa. Häntä valmensi judossa Hayward Nishioka, Chitō-ryū -karatessa sensei Yukinori Kugimiya, kajukenbossa sensei Ron Takaragawa, ja Yau Kung Moonissa sifu Kevin Quock.

Hän kävi lukion Hollywood High Schoolissa ja valmistui myöhemmin Cal State Fullertonista, missä hän opiskeli näyttelemistä.

Yuji Okumoton suoritus Indians-näytelmässä poiki hänelle sopimuksen agentin kanssa ja sitä myöten hän sai ajan myötä roolin sarjassa Tunteita ja tuoksuja. Hänen ensimmäiset roolinsa olivat elokuvissa The Check is in the Mail, Real Genius ja Pipo tiukalla. Kenties hänen tunnetuin roolinsa oli Danielin vastustaja Chozen Toguchi vuoden 1986 elokuvassa Karate Kid II. Vuonna 2005, hän näytteli Yukio Nakajoa Lane Nishikawan elokuvassa Only the Brave, joka kertoo rotuerotellusta toisen maailmansodan aikaisesta amerikan-japanilaisesta sotilasyksiköstä, 442. jalkaväkirykmentistä. Elokuvassa näytteli myös kaksi muuta Karate Kid II -elokuvan tähteä, Tamlyn Tomita ja Pat Morita. Okumoton muita rooleja ovat mm. Shu Kai Kim, Chol Soo Leehin perustuva hahmo, vuoden 1989 elokuvassa True Believer, Pete Kapahala vuoden 1999 Disney Channel -alkuperäiselokuvassa Johnny Tsunami, Kaigun-Daii elokuvassa Pearl Harbor ja Bruce Takedo TV-sarjassa Bones. Vuonna 2020 hän tuotti indie-elokuvan The Paper Tigers, jossa hänellä oli myös pieni rooli.

Vuonna 2021, Okumoto astui Netflix-sarja Cobra Kaissa uudestaan Karate Kid II:sta tuttuun rooliinsa Chozen Toguchina.

Okumoto asuu Seattlessa, Washingtonissa vaimonsa Angelan ja heidän kolmen tyttärensä kanssa. He omistavat kaksi Havaiji-teemaista Kona Kitchen -nimistä ravintolaa, toisen Seattlessa ja toisen Lynnwoodissa, Washingtonissa. Seattlessa toimivan ravintolan yhteydessä toimii myös Yuji’s Bar & Lounge.

• Yuji Okumoto Twitterissä
• Yuji Okumoto Instagramissa
• Yuji Okumoto Internet Movie Databasessa. (englanniksi)

Jennifer Shrader Lawrence (s. 15. elokuuta 1990 Louisville, Kentucky) on yhdysvaltalainen Oscar-palkittu näyttelijä.

Hänen ensimmäinen iso roolinsa oli televisiosarjassa Bill Engvall Show (2007–2009). Hänen ensiesiintymisensä oli vuoden 2008 independent-elokuvassa Garden Party, ja näytteli samana vuonna myös elokuvissa The Poker House ja The Burning Plain. Lawrence teki läpimurtonsa draamaelokuvassa Winter’s Bone (2010), josta hän sai ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa. 20-vuotiaana hänestä tuli kaikkien aikojen toiseksi nuorin naisnäyttelijä, joka on saanut Oscar-ehdokkuuden parhaasta naispääosasta.

Lawrence sai kansainvälistä kuuluisuutta näyteltyään Katniss Everdeenia Nälkäpeli-elokuvasarjassa (2012–2015). Hänet palkittiin parhaan naispääosan Oscarilla David O. Russellin ohjaamasta romanttisesta draamakomediasta Unelmien pelikirja vuonna 2012. Samalla hänestä tuli tuon kategorian toiseksi nuorin voittaja. Hän on työskennellyt Russellin kanssa myös elokuvissa American Hustle (2013) ja Joy (2015). Lawrence tunnetaan myös roolistaan Mystikkona elokuvissa X-Men: First Class (2011), X-Men: Days of Future Past (2014) ja X-Men: Apocalypse (2016) ja Dark Phoenix (2019). Lawrence piti taukoa näyttelemisestä huonosti arvosteluissa pärjänneiden elokuvien Passengers (2016) ja Red Sparrow (2018) jälkeen, kunnes palasi satiirielokuvassa Don’t Look Up (2021).

Vuonna 2012 Rolling Stone -lehdessä Lawrencea sanottiin Yhdysvaltojen lahjakkaimmaksi nuoreksi naisnäyttelijäksi. Vuonna 2013 Time valitsi hänet 100 Most Influential People -listalle ja samana vuonna Elle kutsui häntä vaikutusvaltaisimmaksi naiseksi viihdeteollisuudessa. Vuonna 2014 Forbes nimesi hänet maailman vaikutusvaltaisimmaksi naisnäyttelijäksi. Forbesin mukaan Lawrence on ollut eniten ansainnut naisnäyttelijä vuosina 2015 ja 2016 52 miljoonan ja 48 miljoonan dollarin vuosiansioillaan.

Lawrence tunnetaan mediassa feministinä ja Planned Parenthood -järjestön puolestapuhujana. Hän on Jennifer Lawrence Foundation -hyväntekeväisyysjärjestön perustaja. Hän on myös tuotantoyhtiön Excellent Cadaver perustaja

Jennifer Shrader Lawrencella on kaksi isoveljeä. Hänen isänsä Gary Lawrence omisti aikoinaan rakennusliikkeen Lawrence & Associates ja äiti Karen Lawrence toimii lasten leirien vetäjänä. Jennifer näytteli paikallisissa teattereissa ja ehtiessään auttoi äitiään lasten kesäleireillä. 14-vuotiaana Lawrence päätti jatkaa näyttelijänuraansa suostutellen vanhempansa viemään hänet New Yorkiin etsimään kykyjenetsijää. Hän kävi Kammerer Middle Schoolia Louisvillessä, ja valmistui lopulta lukiosta kaksi vuotta etuajassa, päämääränään aloittaa ura näyttelijänä.

Lawrence harrasti näyttelemistä jo nuorena, mutta ei ole koskaan opiskellut itse alaa. Hänen ensimmäinen roolinsa oli TBS:n komediasarjassa Bill Engvall Show, jossa hän näytteli perheen vanhinta tytärtä Lauren Pearsonia. Sarjaa esitettiin kolmen tuotantokauden ajan syyskuusta 2007 vuoteen 2009. Lawerence oli roolistaan ehdolla Young Artist -palkinnon saajaksi. Lawrence vieraili myös televisiosarjoissa Todistettavasti syyllinen, Näkijä ja Monk.

Vuonna 2007 Lawrence haki Bella Swanin roolia elokuvasta Twilight – Houkutus, mutta rooliin valittiin Kristen Stewart. Jälkikäteen Lawrence on sanonut olevansa tyytyväinen, ettei saanut roolia. Seuraavana vuonna Lawrence sai pienen roolin elokuvassa Garden Party. Samana vuonna hän näytteli hyväksikäytettyä nuorta tyttöä perhedraamassa The Poker House, jossa näyttelivät myös Selma Blair ja Chloë Grace Moretz. Hänet palkittiin roolistaan Los Angelesin elokuvajuhlilla. Tämän jälkeen Lawrence näytteli Guillermo Arriagan elokuvassa The Burning Plain yhdessä Charlize Theronin ja Kim Basingerin kanssa. Lawrence sai Marcello Mastroianni -palkinnon roolistaan Venetsian elokuvajuhlilla vuonna 2008.

Lawrence näytteli pääosaa Debra Granikin vuonna 2010 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa Winter’s Bone, joka palkittiin Sundancen elokuvajuhlilla parhaana elokuvana. Lawrencen roolisuoritusta elokuvassa pidetään hänen läpimurtonaan. Hän näyttelee syrjäseudulla asuvaa Ree Dollya, 17-vuotiasta tyttöä, joka huolehtii nuoremmista sisaruksistaan isän lähdettyä ja äidin sairastuttua henkisesti. Kriitikot ylistivät Lawrencen roolisuoritusta. Peter Travers Rolling Stone -lehdestä kirjoitti, että ”Lawrencen suoritus on enemmän kuin näyttelemistä, se on kuin nouseva myrsky. Hänen silmänsä ovat kuin tunteiden kartta, josta näkee tuskan, joka Reetä repii”. Lawrence palkittiin roolista parhaan läpimurron National Board of Review of Motion Pictures -palkinnolla. Hän sai parhaan naispääosan Oscar-ehdokkuuden ja oli tuolloin kaikkien aikojen toiseksi nuorin ehdokkuuden saanut naisnäyttelijä tässä kategoriassa. Lisäksi hän sai Golden Globe-, SAG-, Satellite Awards- ja Independent Spirit Awards -ehdokkuudet.

Lawrence näytteli myös elokuvassa Like Crazy, joka sai ensi-iltansa Sundancen elokuvajuhlilla vuonna 2011. Samana vuonna Lawrence näytteli Mystikkoa toimintaelokuvassa X-Men: First Class. Vuonna 2011 hän näytteli myös mustassa komediassa Majava yhdessä Jodie Fosterin ja Mel Gibsonin kanssa. Vuonna 2011 Lawrence kutsuttiin Yhdysvaltain elokuva-akatemian jäseneksi.

Vuonna 2012 Lawrence näytteli Katniss Everdeeniä elokuvassa Nälkäpeli, joka perustuu Suzanne Collinsin samannimiseen romaaniin. Kirjasarjan fanina Lawrence harkitsi kolme päivää ennen kuin suostui ottamaan roolin, mietittyään miten se vaikuttaisi hänen uraansa. Valmistautuessaan rooliin Lawrence harjoitteli stunt-temppuja, jousiammuntaa, taistelulajeja, juoksua, parkouria, pilatesta, joogaa ja kallio- ja puussakiipeilyä. Elokuva sai ensi-iltansa maaliskuussa 2012 ja se oli lipputulomenestys saavuttaen Yhdysvalloissa kautta aikojen kolmanneksi suurimman avaustuloksen, noin 153 miljoonaa dollaria.

Lokakuussa 2012 Lawrencesta tuli Diorin uusi mainoskasvo. Marraskuussa 2012 Lawrence näytteli leski Tiffany Maxwellia David O. Russellin elokuvassa Unelmien pelikirja, joka perustuu samannimiseen Matthew Quickin kirjaan. Kriitikot ylistivät jälleen Lawrencen roolisuoritusta. Peter Travers Rolling Stone -lehdestä totesi, että Lawrence ”on jonkinlainen ihme. Hän on töykeä, härski, hauska, rääväsuinen, huolimaton, seksikäs, elinvoimainen ja haavoittuva – joskus kaikkea tätä samassa kohtauksessa tai jopa samalla hengenvedolla”. Lawrence palkittiin roolistaan parhaan naispääosan Oscarilla ja Golden Globella. Lawrence näytteli myös kauhuelokuvassa House at the End of the Street, jonka ensi-ilta oli syyskuussa 2012.

Syyskuussa 2012 Lawrence aloitti Nälkäpeli-elokuvasarjan toisen osan Nälkäpeli – Vihan liekit kuvaukset ja elokuvan ensi-ilta oli Suomessa marraskuussa 2013. Elokuva oli sekä arvostelu- että lipputulomenestys tuottaen maailmanlaajuisesti yli 864 miljoonaa dollaria. Tammikuussa 2014 elokuvasta tuli ensimmäinen eniten vuoden aikana Yhdysvalloissa tuottanut elokuva, jossa oli nainen pääosassa, sitten elokuvan Manaaja vuodelta 1973.

Vuonna 2013 Lawrence näytteli myös David O. Russellin rikoskomediassa American Hustle, joka perustuu FBI:n ABSCAM-operaatioon New Jerseyn poliittikkojen korruptiota vastaan 1970-luvun lopulla. Lawrence näyttee Christian Balen esittämän huijarin vaimoa Rosalyn Rosenfeldiä ja muissa pääosissa ovat Bradley Cooper, Amy Adams ja Jeremy Renner. Lawrencen roolisuoritus oli kriitikoiden ylistämä. Hänet palkittiin roolista uransa toisella parhaan naissivuosan Golden Globella ja ensimmäisellä Baftalla. Hän oli myös ehdolla parhaan naissivuosan Oscarin saajaksi, ja näin hänestä tuli 23-vuotiaana kaikkien aikojen nuorin naisnäyttelijä, joka on saanut kolme Oscar-ehdokkuutta.

Lawrence uusi Mystikon roolinsa elokuvassa X-Men: Days of Future Past, joka sai ensi-iltansa toukokuussa 2014. Elokuva oli lipputulomenestys ja tuotti maailmanlaajuisesti yli 745 miljoonaa dollaria.

Lawrence korvasi Angelina Jolien Susanne Bierin draamaelokuvassa Serena, joka perustuu Ron Rashin samannimiseen romaaniin. Elokuvassa Bradley Cooper ja Lawrence näyttelevät George ja Serena Pembertonia, jotka perustavat puutavaraimperiumin. Kun Serena huomaa, ettei hän voi saada lapsia, heidän suhteensa alkaa rakoilla. Elokuva kuvattiin vuonna 2012 ja se sai ensi-iltansa vuonna 2014. Lawrence uusii myös Katniss Everdeenin roolin Nälkäpeli-kirjasarjan viimeisen osan elokuvaversioissa: Nälkäpeli – Matkijanärhi, osa 1, joka sai ensi-iltansa marraskuussa 2014, ja Nälkäpeli – Matkijanärhi, osa 2, joka sai ensi-iltansa marraskuussa 2015.

Vuonna 2015 Lawrence näytteli pääosaa David O. Russellin ohjaamassa elokuvassa Joy, joka kertoo Miracle Mop -siivousvälineen keksijästä Joy Manganosta. Lawrence palkittiin roolistaan kolmannella Golden Globe -palkinnollaan ja sai siitä myös parhaan naispääosan Oscar -ehdokkuuden. Lawrencesta tuli kaikkien aikojen nuorin näyttelijä, joka on saanut neljä Oscar-ehdokkuutta. Lawrence toimi kertojana dokumenttielokuvassa A Beautiful Planet vuonna 2016. Samana vuonna Lawrence uusi Mystikon roolinsa elokuvassa X-Men: Apocalypse. Kesäkuuhun 2016 mennessä Lawrencen elokuvat ovat tuottaneet maailmanlaajuisesti yli viisi miljardia dollaria.

Vuoden 2016 lopulla ensi-iltansa sai Morten Tyldumin ohjaama tieteiselokuva Passengers, jossa Lawrence näyttelee Chris Prattin kanssa. Lawrencen palkkio elokuvasta oli 20 miljoonaa dollaria. Vuosina 2015 ja 2016 Lawrence oli eniten ansainnut naisnäyttelijä 52 miljoonan ja 48 miljoonan dollarin vuosituloillaan.

Vuonna 2017 Lawrence näytteli Darren Aronofskyn ohjaamassa ja käsikirjoittamassa elokuvassa Mother!, yhdessä Javier Bardemin, Ed Harrisin ja Michelle Pfeifferin kanssa. Psykologinen kauhuelokuva sai ensi-iltansa Venetsian elokuvajuhlilla syyskuussa 2017. Elokuva sai hyvän vastaanoton kriitikoilta, vaikka sitä pidettiin rohkeana ja kokeilevana.

Lawrencen seuraava elokuva oli jännityselokuva Red Sparrow, jonka on ohjannut Nälkäpeli-ohjaaja Francis Lawrence. Lawrence näyttelee venäläistä vakoojaa. Elokuva sai ensi-iltansa 2. maaliskuuta 2018.

Vuonna 2019 Lawrence oli jälleen Mystikon roolissa supersankarielokuvassa X-Men: Dark Phoenix, joka menestyi huonosti.

Lawrence piti taukoa näyttelemisestä viimeisimpien elokuviensa saaman huonon menestyksen vuoksi. Hän palasi elokuviin esiintymällä Adam McKayn ohjaamassa satiirielokuvassa Don’t Look Up (2021), jossa Lawrence näyttelee tähtitieteilijä Kate Dibiaskya, joka löytää pian Maahan iskeytyvän komeetan.

Vuonna 2022 Lawrence tähditti pienen budjetin psykologista draamaelokuvaa Causeway, jossa hän esittää Afganistanista palaavaa aivovammasta kärsivää sotilasta. Hän myös tuotti elokuvan vuonna 2018 perustamansa tuotantoyhtiön Excellent Cadaverin alaisuudessa.

Vuonna 2023 julkaistiin Lawrencen tuottama dokumenttielokuva Bread and Roses (2023), joka kertoo taliban-naisista. Samana vuonna ensi-iltansa sai Lawrencen tähdittämä ja osittain tuottama seksikomedia No Hard Feelings, jonka ohjasi ja käsikirjoitti hänen ystävänsä Gene Stupnitsky. Lawrence esittää elokuvassa vararikon partaalla olevaa naista, joka suostuu rahasta viettelemään 19-vuotiaan ujon pojan. Elokuva sai kriitikoilta positiivisen vastaanoton, ja hänen roolisuoritustaan sekä komediatajuaan kehuttiin. Lawrence oli roolistaan ehdolla Golden Globe -palkintoon.

Uransa ensimmäiset vuodet Lawrence asui New Yorkissa, mutta vuonna 2010 kertoi asuvansa Kalifornian Santa Monicassa. Lawrence seurusteli näyttelijä Nicholas Houltin kanssa vuosina 2011–2014. Lawrence meni kihloihin helmikuussa 2018 ja naimisiin lokakuussa 2019 yhdysvaltalaisen taidegalleristi Cooke Maroneyn kanssa ja he ilmoittivat syksyllä 2021 odottavansa esikoistaan. Helmikuussa 2022 Lawrence synnytti pojan, joka sai nimekseen Cy.

Lawrence on puhunut paljon naisten oikeuksien puolesta ja on Planned Parenthood -järjestön kannattaja. Vuonna 2015 Lawrence kirjoitti Lenny Letter -nettilehdelle kirjoituksen, jossa hän kritisoi naisten ja miesten palkkatasa-arvon puutetta Hollywoodissa. Hän kirjoitti omista kokemuksistaan alalla ja mainitsi muun muassa saaneensa vähemmän palkkaa elokuvasta American Hustle kuin miespuoliset kanssanäyttelijänsä.

Lawrence on aktiivinen hyväntekijä. Hän on maailman johtavan kehitysvammaisten liikunta- ja urheilujärjestön Special Olympicsin lähettiläs. Lawrence on perustanut Jennifer Lawrence Foundation -hyväntekeväisyysjärjestön, joka tukee järjestöjä kuten DoSomething.org, Feeding America, Screen Actors Guild Foundation, The Thirst Project ja Maailman ruokaohjelma. Vuonna 2013 Lawrence järjesti synnyinkaupungissaan Louisvillessa Nälkäpeli – Vihan liekit -elokuvan hyväntekeväisyysnäytöksen, jossa kerättiin yli 40 000 dollaria kehitysvammaisten järjestön Saint Mary’s Centerin hyväksi. Vuonna 2016 Lawrence lahjoitti kaksi miljoonaa dollaria Kosairin lastensairaalalle Louisvillessa.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jennifer Lawrence Wikimedia Commonsissa