top on tietokoneohjelma Unix- ja Unixin kaltaisissa käyttöjärjestelmissä. Ohjelmaa käytetään suoritettavien ohjelmien seurantaan ja hallintaan.

Alkuperäisen version ohjelmasta teki William LeFebvre vuonna 1984. Ohjelmaa on verrattu ps-ohjelman toimintaan, mutta joka päivittyy säännöllisin väliajoin. Ohjelma on käytössä muun muassa FreeBSD:ssä ja OpenBSD:ssä.

Linuxissa käytetty versio ohjelmasta ei käytä samaa lähdekoodia vaan on eri henkilöiden tekemä. Linux-ytimen ollessa varhaisessa vaiheessa Branko Lankester teki ps-ohjelmasta pikaisen version avuksi: tuolloin aikaisempi versio ohjelmasta ei vielä voinut toimia Linuxissa. Roger Binns kirjoitti top-ohjelman uudelleen Linuxia varten käyttäen Lankesterin ps-ohjelmaa pohjana. Binns julkaisi Linuxille tehdyn top-ohjelman vuonna 1992, jonka jälkeen muut ottivat sen ylläpidon vastuulleen.

• iftop – verkkoliikenteen seurantaan
• iotop – tallennusmedian kuormituksen seurantaan

getty on Unix-järjestelmissä perinteisesti käytetty ohjelma, joka mahdollistaa kirjautumisen järjestelmään. getty ajetaan tietokoneen konsolilla tai se yhdistetään sarjaporttiin, johon on kytketty pääte. getty lukee näppäimistöltä käyttäjän kirjoittaman käyttäjätunnuksen ja käynnistää login-ohjelman, joka lukee salasanan, autentikoi käyttäjän ja käynnistää istunnon.

gettyn käynnistää tyypillisesti init asetustiedostonsa (/etc/inittab) mukaisesti.

getty-ohjelmasta on kehitetty erityisesti Linux-järjestelmiin useita versiota. agetty (alternative getty), joka ei tarvitse erityisiä asetuksia, getty_ps-paketin getty, joka on monipuolisemmin säädettävissä, mgetty, joka on suunnattu modeemiyhteyksille. Lisäksi on lukuisia minimaalisia, kevyitä getty-ohjelmia, joista on karsitty tarpeettomana sarjaportin ohjaus pelkästään Linux-konsolille ajettavaksi: mingetty Red Hat-sukuisissa järjestelmissä, fbgetty, fgetty ja rungetty. Linuxissa gettyjä käynnistetään tyypillisesti kuusi kappaletta järjestelmän virtuaalikonsoleille.

Solariksessa getty ja login -ohjelmat on korvattu ttymon-ohjelmalla. Linux-järjestelmissä sen toiminnallisuuden hoitaa systemd, paitsi sarjaporttiin kytketyn gettyn.

PDF (lyhenne sanoista Portable Document Format) on Adoben 1990-luvulla kehittämä PostScript-kieleen pohjautuva ohjelmistoriippumaton, siirrettävä tiedostomuoto. Sitä käytetään pääasiallisesti sähköiseen julkaisemiseen, tulostamiseen ja painamiseen. PDF-tiedosto on tulostimen ja näytön tarkkuudesta riippumaton. PDF:n versio 1.7 on hyväksytty ISO 32000 -standardi.

PDF-tiedostomuoto soveltuu valmiiden julkaisujen siirtämiseen tietojärjestelmistä toiseen, esimerkiksi mainostoimiston tietokoneelta painotalon tietokoneelle. Julkaisun taitto, grafiikka ja kirjasimet – puhekielellä fontit – siirtyvät PDF-tiedoston mukana. Julkaisun ulkoasu säilyy kaikissa käyttöjärjestelmissä samana. Kuvia on mahdollista pakata PDF-tiedostoa tehtäessä, jos halutaan tehdä nopeasti latautuva ja tiedostokooltaan pieni sähköinen julkaisu. Kirjasimet voidaan liittää PDF-tiedostoon, joten tiedoston teksti näkyy oikein, vaikka lukijan koneessa ei olisikaan kyseisiä kirjasimia. Tämä on varsin suositeltavaa.

Paino- tai tulostuskäyttöön tehtävää PDF-tiedostoa luotaessa on kuitenkin aina huomioitava luotavan tiedoston resoluutio sekä mahdolliset jälkikäsittelyvarat sivukokoon eli minkälaiseen käyttöön ja kokoon tiedosto on tarkoitettu.

PDF-tiedostoihin voi liittää vuorovaikutteisia toimintoja. Kuvaa klikkaamalla voi esimerkiksi käynnistää videoesityksen, tai julkaisuun voi liittää äänitiedostoja, jotka käynnistyvät sivuja avattaessa. PDF-asiakirjoihin voi liittää myös hyperlinkkejä.

PDF-tiedostoista voi tehdä luettelon, johon voi kohdistaa hakuja mistä tahansa samalla tietokoneella sijaitsevasta PDF-tiedostosta. Luetteloita voi olla useita ja niihin kaikkiin voi tehdä haun yhden vuoropuheluikkunan kautta. Lähes samaan tapaan etsitään avainsanoja julkaisun sisällöstä.

PDF-tiedostoja voi tehdä tulostamalla asiakirjan ensin virtuaalitulostimella PostScript-tiedostoksi (PS), minkä jälkeen PS-tiedosto muunnetaan PDF-tiedostoksi esimerkiksi Acrobat Distiller -ohjelmalla tai ps2pdf-ohjelmalla (Unix/Linux). Asiakirjan voi useista ohjelmista tulostaa myös suoraan PDFWriter-nimiseen virtuaalitulostimeen, joka luo PDF-dokumentin suoraan. Joistakin ohjelmista (esimerkiksi LibreOffice, Adobe Photoshop, Microsoft Office, OpenOffice) on myös mahdollisuus tallentaa tiedostoja suoraan PDF-muotoon.

PDF-standardointi sisältää muun muassa seuraavat ISO-standardien mukaiset alaluokat:

• PDF/X – ”PDF for exchange”
  • vuodesta 2001 lähtien
  • ISO 15929- ja ISO 15930-standardit
  • digitaalisen tiedon siirto PDF-muodossa
• PDF/A – ”PDF Archive”
  • vuodesta 2005 lähtien
  • ISO 19005-standardi
  • sähköisen tiedoston arkistointi PDF-muodossa
• PDF/E – ”PDF Engineering”
  • vuodesta 2008 lähtien
  • ISO 24517-standardi
  • suunnittelutietoja (kaaviot, piirustukset, ynnä muita sellaisia) sisältävän tiedon siirtoformaatti PDF-muodossa

PDF-tiedostot voivat sisältää DRM-tekniikkaa kuten eston dokumentin tulostamiselle tai ne voivat lähettää tietoa halutulle web-palvelimelle. Tämä mahdollistaa PDF-tiedoston kotiin soittamisen ja siten käyttäjän IP-osoitteen ja mahdollisesti muiden tietojen tallentamisen.

PDF-tiedostojen tuottamiseen, lukemiseen ja muuhun käsittelyyn löytyy monia ohjelmia.

PDF:n katselu onnistuu muun muassa seuraavilla ohjelmilla:

Myös verkkoselaimet, kuten Chrome ja Firefox osaavat näyttää PDF-tiedostoja.

PDF:n luominen onnistuu muun muassa seuraavilla ohjelmilla:

Myös toimisto-ohjelmistot, kuten LibreOffice, Microsoft Office ja OpenOffice osaavat tallentaa PDF-tiedostoja.

Ohjelmakirjastoja ja -komponentteja PDF-tiedostoformaatin liittämiseksi ohjelmiin:

• iText on monipuolinen PDF-kirjasto Java-kielellä.
• PowerPdf on visuaalinen komponentti PDF:n luontiin Delphille.
• Pdf class PDF-tiedoston luonti PHP:llä.

PDF-tiedoston lähettäminen Postita-palvelussa API:n kautta ja postitus paperikirjeenä:

• PDF API-rajapinta API-kuvaus ja ohjelmointiesimerkit.

• Adobe PDF Technology Center – PDF-spesifikaatio (englanniksi)